Aila Orsila

Aila Orsila toimii oppilaitospastorina Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.


Onko sun vaikeaa?

4.3.2014

Tänä aamuna tajusin kysyä pienimmältämme (eskarilainen), joka suoritti joka aamuista tinttailuaan, että "onko sinusta, kulta, vaikeaa kasvaa?" Neiti meni hiljaiseksi, tuli lähelle ja halasi. "On, kun minä pelkään etten saa olla sun vauva enää!" Siihen loppui tinttailut ja päästiin aamukiireen keskellä ihan hyvään jutteluun, eikä minunkaan tarvinnut ajaa töihin otsa rypyssä.

Ikävaiheiden rajalla olo voi olla pelottavaa. Millaiseksi elämä muuttuu, mikä minun roolini on uudessa vaiheessa, ketä minun elämääni kuuluu silloin. Opiskeluelämään liittyy myös tällainen ikävaiheen rajalla olo. Moni muuttaa pois kotoa, ottaa enemmän vastuuta elämästään, osa joutuu vaihtamaan paikkakuntaakin. Monen olen kuullut pohtivan tosi isoja kysymyksiä opintojen alettua. Mutta isoja kysymyksiä on myös opintojaan lopettelevilla. Valmistuminenkin on ikävaiheen rajapyykki. Joskus valmistuminen viivästyy, kun on niin pelottavaa päästää opiskelija-statuksesta irti. Eikä pohdinnat lopu sittenkään. Aina on uusia yllättäviä kysymyksiä uusissa ikävaiheissa, aina ei edes tiedosta mikä saa otsan ryppyyn ja mielen kiukkuiseksi. Olisipa hyvä, jos aina on joku joka huomaisi kysyä "onko sun vaikeaa kasvaa/luopua/kohdata jotain uutta?"

Näitä asioita olen miettinyt siitä lähtien kun yhden sairaanhoitajaopiskelija-porukan kanssa tuli puheeksi tämän vuoden yhteisvastuukeräyksen teema: Lahjoita hyvä kuolema. Siis saattohoidon kehittäminen on tämän vuoden teema. Siirtymävaihe on kuoleman läheisyys, sekä kuolevalle että omaisille.  Silloinkin tarvitaan niitä, jotka huomaavat kysyä: onko sun vaikeaa … luopua.

Tänä keväänä toivon, että meistä jokainen huomaisi tinttailevat läheiset, mielensä pahoittaneet kurssikaverit, alakuloiset kanssakulkijat ja muistaisi kysyä "onko sun vaikeaa, voinko jotenkin auttaa?" Yhdessä on helpompi kohdata jännittävä tulevaisuus.

Iloa, riemua, mukavaa kevättä!