|
Sinun täytyy päivittää Flash Player
Maria Väinölä: Kanttori, maailman monipuolisin muusikko
Maria Väinölä 11.11.2011 |
90-vuotta sitten, syksyllä 1921 Alavuden kanttori Iivari Eemeli Kaistila, Teuvan kanttori Edvard Inkinen, Laihian kanttori Antero Iipponen ja Ylihärmän kanttori D.V. Hänninen perustivat Etelä-Pohjanmaan kanttori-urkuriyhdistyksen. Siitä lähtien yhdistys on toiminut kanttoreiden yhteisiä asioita ajaen ja keskustelufoorumina toimien. Nykyisin yhdistys on akavalaisen Suomen kanttori-urkuriliiton alaosasto ja siihen kuuluu 30 kanttoria Etelä-Pohjanmaan alueelta. Kaikkiaan työelämässä olevia kanttoreita Suomen seurakunnissa on 684, heistä 58,3% on naisia. Juhlimme yhdistyksen merkkipäivää juhlakonsertin muodossa Alavuden kirkossa 20.9.2011. Kanttorit tietenkin lauloivat ja soittivat itse mutta konsertissa kuultiin myös useita alueemme kanttoreiden omia sävellyksiä ja sovituksia.
Minulla on kunnia toimia yhdistyksen nykyisenä puheenjohtajana. Juhlakonsertissa sain tervehtiä kollegoita ja seurakuntalaisia seuraavan puheen ajatuksin.
Musiikkia ja sen vaikutusta ihmiseen on tutkittu paljon. Kun tutkittiin, miksi suomenruotsalaiset elävät pidempään kuin suomensuomalaiset, löydettiin näistä pitkäikäisistä suomalaisista kolme yhdistävää tekijää; hyvät geenit, laajat sosiaaliset verkostot ja -kuorolaulu. Kliinisesti on todistettu, että laulaminen vapauttaa mielihyvähormoneja ja saa aikaan yhteisyyden tuntemuksia. Markkinamiehet käyttävät musiikkia ohjaillakseen ostoskäyttäytymistä. Ranskalaisen musiikin soidessa ihmiset ostivat enemmän ranskalaista viiniä, italialaisen musiikin soidessa meni italialainen viini paremmin kaupaksi. Lentokoneissa ja hisseissä soi taustalla musac, jonka tarkoituksena on rauhoittaa pelkääviä ihmisiä. Musiikki moninkertaistaa ilon ja puolittaa surun. Musiikki on kaiken kaikkiaan mainio keksintö.
Mutta mikään näistä edellä mainituista asioista ei ole se syy siihen, miksi seurakunnassa viljellään musiikkia -ja paljon. Tapanani on haastaa rippikoululaiset ja väittää, että aina kun seurakunta kokoontuu, siellä lauletaan ja soitetaan ja että itse asiassa seurakunnassa ei sellaista tilaisuutta olekaan, jossa ei musisoitaisi. Olen luvannut suklaapatukan sille, joka osoittaa tilaisuuden, josta musiikki puuttuu. Ei ole liiemmälti tarvinnut jaella suklaata.
Oikeutus sille, että seurakunnassa soi musiikki, löytyy mm virsikirjan alkulehdiltä; ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol. 3:16. Raamattu kehottaa meitä ihmisiä laulamaan ja soittamaan. Äsken lukemani Raamatun kohta on vain yksi monista. Useissa muissakin kohdissa kehotetaan ihmistä ylistämään Jumalaa laulaen ja soittaen, useita eri soittimiakin Raamattu mainitsee. Voisi kai todeta, että me kanttorit olemme saaneet tehtävänantomme suoraan itseltään Taivaan Isältä. Onpa olemassa sanonta ”Niistä, joita Jumala rakastaa, Hän tekee kanttoreita”
Musiikki on jotakin, mitä ei voi ihmissilmin nähdä. Mittarit voivat kuitenkin todentaa, että musiikki on värähtelyä. Jotkut tieteen viimeisimmät tutkimukset osoittavat siihen suuntaan, ettei aineen, materian pienin mahdollinen osanen ehkä olekaan atomi vaan että kaikki aine pienimpiin osasiinsa purettuna onkin värähtelyä, ääntä. Ja tästä värähtelystä sitten syntyisi se kaikki näkyvä, mikä maan päällä on. Keittiöfilosofin pohdintana tuli mieleeni Raamatusta kohta ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä”. Jos siis olisi niin, että värähtely synnyttää myös aineen, saamme kanttoreina olla tekemisissä jonkin todella perustavaa laatua olevan asian kanssa.
Musiikilla on mahtava voima. Musiikilla voidaan saada yhteys sellaisiinkin ihmisiin, jotka ovat jo sanallisen ilmaisun ulottumattomissa. Kaikki olemme varmasti kuulleet tarinoita dementoituneista vanhuksista, jotka eivät enää kykene puhumaan mutta jotka puhkeavat laulamaan mukana kun kuulevat tutun virren.
On sanottu, että kanttori on maailman monipuolisin muusikko. Hän soittaa monia eri soittimia, hän laulaa, johtaa, säveltää ja sovittaa – ja tulee sujuvasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Nykypäivänä suurimpiin kanttorin työn haasteisiin kuuluu pohtia sitä, miten rytmimusiikin vyöryssä kylpevät ihmiset ja pääasiassa klassisen musiikin koulutuksen saanut kanttori parhaiten kohtaisivat. Monet varsinkin nuoremman polven kanttorit jo hallitsevat rytmimusiikista ammentavan gospelmusiikin.
Kanttorin työ on kaikissa muodoissaan gospelin, ilosanoman välittämistä. Kanttori tekee sen musiikkia välineenään käyttäen. Kanttorin työssä yhdistyy kolme upeaa asiaa; saa olla tekemisissä musiikin kanssa, saa olla tekemisissä ihmisten kanssa ja saa olla, ihan työkseen, tekemisissä Jumalan kanssa. |
|
|
| | | |
|
 |
|
|
