Prakash ja Sara Dhakal

Suomalaisnepalilainen perhe Dhakal työskentelee Nepalissa kehitysyhteistyössä ja kirkollisessa työssä Suomen Lähetysseuran lähettäminä, Prakash paikallisessa vammaisjärjestössä, Forward Lookingissa vammaistyön neuvonantajana ja Sara Lähetysseuran vapaaehtoisten ja esikoulutusharjoittelijoiden koordinaattorina. Sara on kielikoulussa, Prakash on jo aloittanut työt. Poika Niko on Montessori-päiväkodissa. Pikkusisko Nea syntyi loppukesästä 2015.

Sarah, Prakash, Niko ja Nea Dhakal

Sara ja Prakash Dhakal 2/2017

7.4.2017

Keväiset terveiset Kathmandusta!

Paluumme Suomeen lähenee ja jännittää jo. Täällä kuitenkin vielä riittää työn touhua lähtövalmistelujen lisäksi. Prakashin isän tilanne on parempi (jatkakaa silti rukouksia, tilanne voi muuttua koska tahansa) ja perheemme terveys hyvä. Lapset voivat hyvin, oppivat koko ajan lisää ja touhuavat omissa askareissaan, Nea kotona Sunita-apulaisemme kanssa ja Niko koulussa ja harrastuksissa.

Prakash matkusti Palpaan ja Gorkhaan yhdessä FL:n tiimin kanssa helmikuun lopussa. Tarkoitus oli suunnitella, miten lopetamme työn noissa lääneissä. Työmme on tarkoitus keskittää lääneihin, missä sitä eniten tarvitaan. Näin noudatamme myös Nepalin viranomaisten ja Suomen ulkoministeriön suosituksia. Kun suunnittelemme työn lopettamistä, mietimme tarkkaan miten työ voi jatkua poissaolostamme huolimatta.

Dhakalien kirje 2/2017 kokonaisuudessaan >>

 


Sara ja Prakash Dhakal 1/2017

7.2.2017

Uuden Vuoden terveiset Kathmandusta!

Kun ajattelemme jo paluutamme Suomeen, olemme olleet kiireisiä työn ja perheen kanssa täällä. Prakashin isän tilanne on parempi, perheen terveys hyvä, ja Saran yskäkin on parantunut. Yskään löytyi vihdoin ratkaisu: allergialääkkeet ovat poistaneet sen lähes kokonaan. Niko on aloittanut uuden harrastuksen: taekwondon.

Prakash osallistui DEP-projektin työntekijöiden, hallituksen ja tukijan edustajan kanssa projektien arviointiin kentällä. Oli mukava kokemus nähdä, kuinka vammaisten ryhmät ovat toimineet tänä vuonna, ja kuinka koko FL:n työn tyyli on muuttunut vaikuttavalla tavalla. Tästä eteenpäin rahansiirto suoraan hyödynsaajille on merkittävästi lisääntynyt. Samaan aikaan VT CB-työ jatkuu vammaisten henkilöiden järjestöissä. Todella hyviä yhteisiä ponnisteluja ja läpinäkyvyyttä osoittavia käytäntöjä.

Dhakalien kirje 1/2017 kokonaisuudessaan >>

 


Sara ja Prakash Dhakal 4/2016

20.12.2016

Jouluterveiset Kathmandusta!

Paljon on tapahtunut, niin paljon, ettemme ole itsekään pysyneet perässä. Siksi kirjoitamme nyt lyhyesti ja tarkemmin seuraavassa kirjeessä. Lokakuussa vietimme ihanan loman Dashain-pyhien aikaan Malesiassa Prakashin vanhempien ja veljen kanssa. Sen jälkeen Prakash on ollut todella kiireinen uuden työnkuvansa kanssa, ja Sara lasten ja monenlaisten työtehtävien kanssa toimistolla. Tällä hetkellä meillä ei ole harjoittelijoita, ja keväällä on tulossa vain yksi, joten Sarankin työnkuvaa on muokattu sen mukaan, ja lisätty muita työtehtäviä. Sara opiskelee edelleen myös nepalin kieltä. Viime aikoina Sara on työstänyt mm. toimistolle kertyneiden tarpeettomien tavaroiden organisointia ja virkistyspäivän järjestämistä. Saran terveys ei ole parantunut, joten energiaa on vienyt myös sen pohtiminen ja ratkaisujen etsiminen lääkärin kanssa. Olemme erittäin kiitollisia, että lapset (ja Prakash) ovat olleet terveitä.

Dhakalien kirje 4/2016 kokonaisuudessaan >>

 


Sara ja Prakash Dhakal 3/2016

28.9.2016

Syysterveiset Kathmandusta!

Täällä monsuunikausi on loppumassa ja kaunis syksy tekee tuloaan.

Heinäkuun ja elokuun alun olimme Suomessa, teimme kaksi nimikkoseurakuntavierailua ja kävimme lääkärintarkastuksissa. Sillon Sara kävi hengitystesteissä, joissa selvisi, että keuhkoissa ei ole vikaa, joten pitkäkestoinen ja kova yskä johtuu pääsääntöisesti Kathmandun saasteista ja pölystä. Sara sai yskän hoitoon astmalääkkeet. Vietimme antoisan ja rentouttavan, mutta aktiivisen loman tavaten rakkaita perheenjäseniä ja ystäviä. Juhlimme myös Nean yksivuotissyntymäpäivää Suomessa. Täällä on taas työ ja arki kiireineen ja haasteineen alkanut. Mukavaa kuitenkin olla takaisin kotona omissa rutiineissa. Niko rakastaa kouluaan ja ystäviään siellä. Nea on hyvin eläväinen ja onnellinen tyttö. Molemmat lapset ovat terveitä ja tunnemme olomme siunatuiksi. Kiitos rukouksistanne!

Dhakalien kirje 3/2016 kokonaisuudessaan >>

 


Sara ja Prakash Dhakal 2/2016

28.6.2016

Kesäterveiset Kathmandusta!

Kiitos jälleen kaikista muistamisista ja rukouksista, ne kantavat meitä täällä arjen pyörityksessä! Ilma täällä oli keväällä kuiva ja kuuma, nyt kostea ja kuuma. Sadekausi on alkanut, ja kadut lainehtivat lähes päivittäin. Meillä on kaikki hyvin, olemme nyt molemmat töissä ja lapset ovat tyytyväisiä ja terveitä. Tosin heitäkin kuumuus väsyttää ja rasittaa. Nikon koulu sujuu hyvin, ja Nea on viihtynyt hoitajansa Sunita-didin (joka on ollut meillä osa-aikaisena kotiapulaisena jo 1 ½ vuotta) kanssa Saran puolipäiväiset työpäivät.

Äitiyslomani aikana saimme myös viettää ihanaa aikaa vieraiden kanssa. Hyvä työkaverimme Kaija Grundell Taiwanilta vieraili luonamme. Sen jälkeen siskoni, tätini ja äitini viettivät täällä viikon, jolloin matkustimme yhdessä Chitwanin luonnonpuistoon. Sen jälkeen äitini jäi vielä kolmeksi viikoksi, jolloin hän tapasi ensimmäistä kertaa Prakashin vanhemmat heidän kotikylässään Sindhulissa. Se oli ikimuistoista ja virkistävää aikaa!

Dhakalien kirje 2/2016 kokonaisuudessaan >>

 


Sara ja Prakash Dhakal 1/ 2016

7.3.2016

Kevätterveiset Kathmandusta!

Todella kylmä ja vaikea talvi on mennyt ja sää täällä on mukava. Sää lämpenee päivä päivältä. Protestit Etelä-Nepalissa ja Intian rajasaarto tekivät tästä talvesta vaikean. Onneksi rajasaarto on ohi ja eteläiseen Nepaliinkin on palannut rauha. Siitä huolimatta siellä on paljon asioita selviämättä. Toivotaan ja rukoillaan että poliittiset puolueet voivat istua yhdessä kestävien ratkaisujen löytymiseksi etelästä tuleville vaatimuksille.

Sara on vielä äitiyslomalla, mutta valmistautuu palaamaan töihin toukokuussa. Nea on kasvanut ja kehittynyt paljon ja on terve ja onnellinen. Niko nauttii koulustaan. Hän on oppinut paljon englantia ja tunnemme olomme siunatuiksi, kun saamme seurata lasten kasvua ja oppimista. Prakash on ollut kiireinen töissä, kuten tavallisesti.

Dhakalien kirje 1/2016 kokonaisuudessaan >>

 


Sara ja Prakash Dhakal 4/2015

15.12.2015

Joulutervehdys Nepalista!

Talvi ja talven kylmyys on saapunut. Kathmandu on Nepalin kylmimpiä kaupunkeja. Lämpötila ei laske alle nollan, mutta sisällä meillä on ollut noin 15 astetta lämmintä, koska taloissa ei ole lämmitystä. Saran ollessa kiireinen Nean ja Nikon kanssa, Prakash on ollut kiireinen töissä. Niko on sopeutunut uuteen kouluun, tykkää käydä siellä ja on saanut ystäviä. Nea puolestaan kasvaa ja kehittyy hyvin ja on iloinen, aktiivinen ja tyytyväinen.

DEP-projekti etenee hyvin. Olemme nyt työstäneet viime vuoden arviointia ja tulevan vuoden suunnittelua. Joulukuun alussa Prakash osallistui ILO:n, kansainvälisen työvoimajärjestön, kehittämälle “aloita ja kehitä yritystäsi” –koulutukseen. Hän osallistui kymmenen päivän intensiivikurssille yhdessä DEP-kollegoidensa kanssa. Lopuksi järjestö päätti, että uusia toimeentulon tukemisprojekteja ei aloiteta, ennenkuin niillä on kunnollinen yritys- ja markkinointisuunnitelma. Kenttätyöntekijöiden on tarkoitus mennä vammaisten ryhmiin ja jakaa oppimaansa niissä pienyrityksiä varten. Olemme erityisen onnellisia voidessamme ilmoittaa, että Forward Looking on onnistunut palkkaamaan 32 vammaista henkilöä Nepalissa.

Dhakalien kirje 4/2015 kokonaisuudessaan >>

 


Sara ja Prakash Dhakal 3/2015

22.11.2015

Hyvät ystävät,

Aika kuluu nopeammin kuin arvaammekaan ja taas on kulunut tovi kuulumisistamme. Meitä on siunattu monella tavalla. 2.8. meille syntyi tyttövauva. Synnytys sujui normaalisti ja tyttö on ollut terve, rauhallinen ja onnellinen. Niko on toivottanut hänet lämpimästi tervetulleeksi perheeseen. Hänet kastettiin Nea Alisaksi Nurmijärvellä 19.9.2015. Oli suuri siunaus viettää hänen kastejuhlaansa perheen ja läheisten ystävien kanssa.

Ollessamme Suomessa ehdimme vierailla kaikissa nimikkoseurakunnissamme, joko perheenä tai Prakash yksin Saran ollessa äitiyslomalla. Oli mahtavaa tavata teitä tukijoita ja kertoa tämänhetkisestä elämästä, työstä ja haasteista. Kesä- ja isyysloman jälkeen Prakashin oli tarkoitus palata Nepaliin töihin ja tulla takaisin hakemaan perhe mukaan lokakuun lopulla. Saimme kuitenkin päätöksen siitä, että Prakash tekee töitä kotimaanosastolla paluuseemme asti. Tästä olimme kiitollisia, olimmehan kokeneet jo kuukauden eron maanjäristyksestä toipuessa Prakaksen ollessa kriisityössä. Sinä aikana Prakash vieraili seurakunnissa ja osallistui WCC:n (Kirkkojen Maailmanneuvosto) Ekumeenisen työn seminaariin Genevessä. Seminaari oli mahdollisuus tavata samanhenkisiä ihmisiä ja oppia heidän työstään erilaisissa erikoistuneissa palvelutehtävissä ympäri maailmaa. On aina mukavaa tavata ihmisiä ja jakaa elämiemme siunauksia.

Aikaistimme paluutamme viikolla ja palasimme Nepaliin 15.10. Syy tähän oli Prakashin isän terveys. Hänen terveystutkimuksessaan diagnosoitiin syöpä oikeassa munuaisessa. Leikkaus oli mahdollinen syövän ollessa vasta ensimmäisessä vaiheessa. Yksi munuainen poistettiin ja hän voi nyt hyvin, toipuminen on edennyt ja hän on palannut kotikyläänsä. Olemme olleet todella kiitollisia rukouksistanne ja Jumalan parantamisesta tässä tilanteessa.

Olemme myös todistaneet uskostamme ja kertoneet, kuinka monet ihmiset rukoilevat hänen puolestaan ja kuinka Jumala pitää huolta hänestä. Laboratoriokokeet näyttivät, että syövästä ei ole enää mitään jäljellä.

Saimme myös viettää aikaa Prakashin vanhempien kanssa isän toipuessa leikkauksesta Kathmandussa, mistä hekin olivat todella iloisia. Isoäiti on hieronut Nean öljyllä auringossa perinteiseen nepalilaiseen tapaan joka päivä lähes kuukauden ajan. Suomessa, Saran vanhemmilla oli tilaisuus viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Niko sai käydä osa-aikaisesti suomalaisessa päiväkodissa ja hänen Suomen kielen taitonsa kehittyivät merkittävästi. Hän sai tavata serkkujaan ja kummejaan ja nauttia Nurmijärven puhtaasta luonnosta.

Palattuamme Prakash on ollut kiireinen työssään ottaen kiinni menneitä kuukausia ja suunnitellen tulevaisuutta. Kumppanijärjestön työntekijöiden kapasiteetin vahvistaminen on ollut tärkein tehtävä nyt. FL:llä on vakavia ja tärkeitä koulutuksia vuoden loppuun asti, jotta merkittävää kehitystä tapahtuisi tulevina vuosina. Kaikesta huolimatta vammaistyö on jatkunut hyvin.

Niko on aloittanut uuden päiväkodin kansainvälisessä British Schoolissa. Aluksi hänellä oli vaikeuksia tottua uuteen kouluun ja englannin kieleen, mutta nyt ne ovat helpottaneet.

Me osallistuimme pariskuntana perhetyön ohjaajien koulutukseen Nean kanssa. Koulutuksen jälkeen ymmärsimme, kuinka tärkeää perhetyö on Nepalissa. Oli mahtavaa opiskella yhdessä Nepalin kirkon vastuunkantajien kanssa. Toivomme, että saamme tilaisuuden jatkaa koulutusta ja soveltaa opittua työssämme tulevaisuudessa.

Nepal on (taas) keskellä kriisiä. Nepalin hallitus onnistui pääsemään yhteisymmärrykseen ja saattamaan vihdoin voimaan kauan odotetun perustuslain 20.9. Tämän jälkeen Intia loukkaantui pienestä roolistaan uuden perustuslain asettamisessa ja voimaan saattamisessa. Jälleenrakennus-prosessikin on häiriintynyt Intian sulkiessa rajan, mikä on johtanut humanitääriseen kriisiin. Tämän kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä tukea ja rukouksia. Tällä hetkellä Nepalissa vallitsee mm. kaasu- ja polttoainepula, mikä vaikeuttaa ruoanlaittoa, liikennettä ja teollisuuden toimimista. Se vaikuttaa kaikkeen, myös turismiin. Nepalit odottavat kärsimättöminä saarron loppumista ja tuonnin vapautumista. Monien nepalilaisten elämään tämä on vaikuttanut enemmän kuin koetut maanjäristykset.

Päättääksemme kirjeen positiivisella ilmoituksella, haluamme kertoa, että Lähetysseuran Nepalin tiimi, FELM Nepal on vihdoin allekirjoittanut projektisopimuksen Nepalin hallituksen kanssa 4.11.2015. Tämä oli työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, ja johtaa toivottavasti myös työviisumeiden saamisen helpottumiseen, niiden saaminen on ollut viime aikoina haastavaa. Kiitos rukouksistanne ja Herralle tästäkin!

Rukousaiheita:

  • Nepalin tilanne maanjäristyksistä toipumisen ja Intian rajasaarron aikana, rajasaarron loppuminen
  • Nean ja Nikon sopeutuminen Nepaliin ja elämämme täällä
  • Lähetysseuran työ Nepalissa

 

  

Nean kummit, vanhemmat ja pastori Tarja Seppänen siunaamassa Neaa kastejuhlassa Yhteiskuva WCC:n seminaariin osallistuneista Genevessä Prakashin isä Pradip, Niko ja Sara sairaalassa leikkauksen jälkeen

 

                                       

Forward Looking piti lyhyen DRR- (katastrofin riskien vähennys) ja CCA (ilmastonmuutokseen sopeutuminen) -kurssin työntekijöilleen ja heidän perheenjäsenille. Kuvassa harjoitellaan suojautumaan maanjäristyksessä.

  Perhetyön ohjaajien kouluttajat, koulutettavat sekä kurssin nuorin osallistuja Nea

 


Sara ja Prakash Dhakal 2/2015

1.7.2015
Aurinkoisia terveisiä Suomesta, Nurmijärveltä! Kevät on ollut monin tavoin erilainen ja paljon on tapahtunut, näistä tunnelmista on hyvä kirjoittaa juuri ennen lomiemme alkua ja uuden perheenjäsenen syntymää odotellessa.
Ollessamme Kathmandussa sinne iski 7.9 Richterin vahvuinen maanjäristys. Siinä kuoli tuhansia ihmisiä, sortui lukematon määrä rakennuksia mukaanlukien satoja vuosia vanhoja temppeleitä ja tuhoutui monia teitä. Järistys oli pahin Nepalissa kahdeksaankymmeneen vuoteen. Meillä oli varjelus matkassa: emme olleet järistyksen keskuksessa. Silti talomme järisi, ja oli shokeeraava kokemus kokea käytännössä harjoittelemamme evakuointisuunnitelma: Poistua talosta vain välttämättömimmät mukana ja nukkua monta yötä teltassa jälkijäristysten värinöissä. Työkaverimme, Prakashin sukulaiset ja ystävämme ovat kunnossa, mutta heilläkin monien talot ovat vaurioituneet.

Tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen, SLS päätti evakuoida äidit, lapset ja harjoittelijat maasta. Tämän vuoksi Niko ja Sara joutuivat palaamaan Suomeen Prakaksen jäädessä Nepaliin katastrofityöhön. Hän kävi paikoissa, joissa maanjäristys on vaikuttanut eniten ja tapasi vammaisia ihmisiä, jotka ovat projekteissamme mukana. Hän myös suunnitteli katastrofityötä yhdessä Forward Lookingin kanssa, ja apua on jo mennyt perille. Järistykset vaikuttivat eniten keski-Nepalissa. Vauriot olivat pahimmat maaseutualueille, useimmat talot (90 prosenttia) pahimmin vaurioituneissa lääneissä romahtivat. Järistykset laukaisivat myös lumivyöryjä vuorilla, missä kuoli satoja turisteja. Jälkijäristykset luovat pelkoa ihmisten elämään edelleen.

 

FELM Nepal-tiimimme: Vasemmalta lukien: Vartijamme Survir, talous-ja ja hallintokoordinaattorimme Mukunda Sharma, isännöitsijämme Santa, Prakash ja Sara, aluepäällikkö Ben Westerling, kirjanpitäjämme Meenu Tamang, kummityön koordinaattori Anni Takko, ruokaturvan neuvonantaja Heikki Takko, harjoittelija Frida Westerling, apulaisemme Maya, alarivillä vasemmalla Kirkollisen työn koordinaattori Maria Westerling, kehitysyhteistyökoordinaattori Hannaleena Pölkki, mielenterveystyön neuvonantaja Raija Kiljunen, projektikoordinaattori Raju Pradhan. Kuvasta puuttuu kummi- ja harjoittelijakoordinaattori Mandira Awale.

 

 

Olemme tykänneet työskennellä Nepalissa. Niko on käynyt päiväkotia ja oppinut kolmea kieltä: nepalia, englantia ja suomea. Niko on ollut enimmäkseen terve ja onnellinen. Odotamme uutta perheenjäsentä syntyväksi elokuussa. Olemme päättäneet jatkaa Nepalissa työskentelyä toisen työkauden (2v.) verran.

 

Keväällä harjoittelijanamme oli Frida Westerling, juuri valmistunut kansainväliseen ja ihmisoikeuslakiin erikoistunut valtiotieteiden maisteri. Hän teki harjoittelunsa aikana kumppanijärjestös-sämme CCBNN:ssä tutkimusta ja valmisti materiaaleja heille.

Kuvassa (vas.) Forward Lookingin ihmisoikeuskurssin päätös, missä vammaiset opiskelijat saivat Fridan kurssista todistuksen.

 

 

Sokeiden mallihostelli (MBH) on ainutlaatuista suomalaista infrastruktuuria Nepalin sokeiden oppilaiden tueksi. Prakash on säännöllisesti monitoroinut rakennusprosessia kollegoidensa kanssa helmikuusta 2014 lähtien. Tammikuun 2015 puolivälissä hostelli luovutettiin yhteisölle sen avajaisseremoniassa. Maanjäristysturvalliseksi suunniteltu hostelli oli ilo nähdä vauriottomana järistyksen jälkeen.

 

 

 

Prakash puhuu kuuron Nukhi Khatrin, 23, ja hänen vanhempiensa kanssa ja kutsuu hänet viittomakielen koulutukseen CHDW:seen (Creative Hands of Deaf Women) Kathmanduun. Viittomakielen koulutuksen jälkeen CHDW tarjoaa harjoittelijalle räätälikoulutuksen toimeentulon turvaamisohjelman puitteissa. Lähetysseura on tukenut CHDW:tä vuodesta 2009. Nukhi on ottanut kutsun vastaan ja aloittanut koulutuksen Kathmandussa.

 

 

 

Arviointia seurasi avustustyö. Ylävasemmalla kuvassa on arviointikäynti järistyksen jälkeen. Kuvassa Ramesh Nepali, 21, fyysisesti vammainen. Ramesh, lukio-opiskelija, tahtoo kirjanpitäjäksi saatuaan lukio-opinnot päätökseen. Häntä tuetaan vuohien kasvatuksessa. Maanjäristyksen jälkeen hän kävi kotonaan arvioimassa perheensä suurimmat tarpeet. Vuohet olivat kunnossa ja itse asiassa vuohet olivat todellinen omaisuus, joka toi tälle Dalit-perheelle toivoa. Yläoikealla Ramesh saa tukea Forward Lookingilta. Muut kuvat ovat myös avustustyöstä. Ruoka, vedenpuhdistustabletit, ruoanlaittotarvikkeet ja -aineet tarjottiin n. kuukaudeksi vammaisten perheenjäsenille.

 

Kesäkuussa vierailimme nimikkoseurakunnissa kertomassa työstä ja elämästämme. Vierailimme Karstulassa, Jyväskylässä, Paraisilla, Järvenpäässä ja Espoossa. Oli mukava tavata ihmisiä, jotka tukevat työtämme ja rukoilevat sen puolesta. Kiitos vierailuista.

Blues-kirkko Järvenpää. Tarja Seppäsen saarnan aikana, kun Sara ja Prakash kertoivat työstään, Niko ilmestyi lavalle ja sanoi, että hänellä on jotain kerrottavaa. Kun hän sai luvan, hän kertoi maanjäristyksestä Nepalissa. Hän kertoi, kuinka talo heilui ja kaikki tanssi.

 

Rukousaiheita:

  • Maanjäristyksen ja jälkeinen katastrofityö ja jälleenrakennus
  • Nepalin tilanne edelleen jatkuvien jälkijäristysten aikana
  • Saran loppuraskaus, terveys sen aikana ja vauvan syntymä
  • Lähetysseuran työ Nepalissa

Kuvia kirjeeseen ovat kuvissa mainittujen lisäksi ottaneet Sara, Prakash, Mia Westerling, Heikki Takko, Laxmi Shresthaja Helena Lindqvist


Sara ja Prakash Dhakal 1/2015

9.3.2015

Aurinkoisia terveisiä Kathmandusta! Uusi vuosi on alkanut vauhdilla ja tohinalla, siksi kirjeenkin kirjoittaminen on viivästynyt. Paljon on tapahtunut, sekä töissä että muuten.

Ensinnäkin, kiitos rukouksin siivitetyistä joulukorteista ja lahjoista! On aina voimaannuttava tunne kuulla, kuinka meitä tuetaan ajatuksin ja rukouksin. Vietimme joulun Kambodian ja Taiwanin lähetti-kollegoiden, Londojen perheen ja Kaija Grundellin kanssa Vietnamissa. Uudenvuoden vietimme Prakaksen perheen luona Sindhulissa. Molemmat viikot olivat ikimuistoista ja siunattua aikaa.

Toiseksi iloisia uutisia: meile syntyy elokuussa uusi perheenjäsen. Saran alkuraskaus on sujunut lähinnä sairastellessa ja pahimpana (tällä hetkellä ainoana) raskausoireena on rasittava yskä. Toivomme, että muistatte Saraa ja tulevaa lasta rukouksissa; täällä Kathmandun pölyssä yskä tuntuu vielä raskaammalta.

Marraskuun lopulla meillä oli täällä vieraileva ryhmä Tuusulan seurakunnasta. Ryhmä vietti täällä viikon, jonka aikana ohjelmassa oli kulttuuriorientaatiota, tutustumista työhömme sekä nähtävyyksien ja maisemien ihastelua. Koin oloni siunatuksi, kun sain Mandiran ja paikallisoppaan ammattitaidon avustuksella ohjata ensimmäisen vierailevan ryhmäni täällä, ja matka sujui pääsääntöisesti hyvin. Ryhmäläiset pysyivät matkan aikana pääosin terveinä, ja ryhmälle jäi viikosta monipuolinen ja mukava kokemus.

Syksyn harjoittelijat lähtivät ennen joulua haikein jäähyväisin, ja uudet tulivat tammikuun alussa. Saimme kevään harjoittelijoiksi Mikko ja Marjaana Hakalan Helsingistä. Mikko on lääkäri ja Marjaana sosionomi-diakoni, mutta opiskelee tällä hetkellä yhteiskuntapolitiikkaa, vt. maisteriksi. Heidän päätehtävänsä täällä on englanninopetus Forward Lookingissa, mutta tutustuvat työhömme myös omien ammattialojensa kannalta. Vaihtelevien työtehtäviensä ja yhden kenttämatkan lisäksi kaikki harjoittelijamme tutustuvat työhömme, kulttuuriin ja myös lomailevat hieman.

Tammikuun lopulla vietimme viikonlopun työntekijäpäivillä Gokarna Forest Resortissa. Siellä saimme viettää aikaa yhdessä työasioita käsitellen, virkistäytyen ja saunoen. Oli todella rentouttavaa päästä pois Kathmandun saasteista ja pitää huolta hyvinvoinnistamme. Se on täällä tärkeää muistaa ja vaikuttaa myös työssä jaksamiseen.

Helmikuun puolivälissä kirkolliset yhteistyökumppanimme kokoontuivat kahden päivän konferenssiin. Lähetysseuran kirkollinen työ on saamassa oman hankehallinnon käsikirjan ja hyvä hankehallinto oli aiheena tässä konferenssissa. Aiheita, joita käsiteltiin olivat mm. hankesuunnittelu, riskianalyysi, korruptio, lastensuojelu ja tärkeimipinä budjetointi ja budjettiraportointi. Tällä kertaa myös järjestöjen rahastonhoitajat osallistuivat näihin koulutuspäiviin.

Tuusulan ryhmä toivotettiin tervetulleeksi Forward Lookingilla, kuvassa myös FL:n johtaja Tekraj Pokharel (oik.) sekä FL:n työntekijöitä.

Kuvassa Forward Lookingin lahjakas musiikkiryhmä esiintyi menestyksekkäästi ryhmälle.

Tuusulan ryhmä Baglungissa, Dhaulagirin kuurojen koululla, missä on meidän kummioppilaita. Ryhmä esitti muutaman suomalaisen laulun, kuvassa ”Jumalan kämmenellä”, ja oppilaat esittivät meille hienon kultuuriohjelman mm. tanssien.

Kävimme Mikon ja Marjaanan kanssa tutustumassa kumppanijärjestöömme Center for Mental Health and Counseling, jossa lähettimme Raija Kiljunen (vas.) esitteli meille työtä. Raija toimii CMC:ssä mielenterveystyön neuvonantajana. Järjestö tekee työtä mm. lasten mielenterveyden edistä-miseksi ja tukemiseksi.

Tuusulan ryhmä osti kuvassa olevan, Dhaulagiri vuorta esittävän taulun lahjaksi toimistoomme. Kuvassa taulun maalannut opiskelija Hom Tamang (vas.) sekä työparini, harjoittelija- ja stipendikoordinaattori Mandira Awale.

Mikko ja Marjaana Hakala englanninopetus-luokassaan FL:lla. Kuvan on ottanut kurssin opiskelija Sabina Parajuli.

Kuvassa työntekijätiimimme virkistyspäivillä perheineen. Vasemmalta alkaen Heikki ja Anni Takko, Maria ja Ben Westerling, Hannaleena Pölkki, Sara, Raija Kiljunen sekä Niko ja Prakash. Eturivissä Santtu, Minttu sekä Siiri Takko. Kuvan on ottanut kuljettajamme Changba.

Kuvassa Bhim Gurung, kummityön kumppanimme Gandaki Boarding Schoolin stipendikoordinaattori (ja urheiluopettaja) ja minä. Vastasin konferenssissa mm. kumppanien esitysten tekniikasta, ja pääsin kertomaan heille harjoittelijaohjelmastamme. Samalla kartoitin myös järjestöjen harjoittelijatarpeita.

Ryhmäkuva kirkollisten kumppanien konferenssiin osallistuneista.

Englannin kurssin ryhmä koostui sokeista ja fyysisesti vammaisista opiskelijoista. Kuvassa he saivat kurssin päätteksi todistukset. Kuvan on ottanut Rabina Paudel.

Juhlimme Nikon 3-vuotissynttäreitä ystävien kanssa marraskuussa. Niko on ollut enimmäkseen terve ja onnellinen. Vauhtia ja energiaa hänellä on paljon ja kieliä hän on oppinut tehokkaasti.

Lokendra Pun, 28, on ensimmäisen valmistuneen harjoittelijaryhmän jäsen Banken läänissä. Pun ja hänen kollegansa sijoitettiin paikalliseen kännykkäkauppaan ja –korjaamoon harjoitteluun koulutuksen jälkeen. Kun harjoittelu loppuu, Pun perustaa kollegansa kanssa kännykkäkorjaamon. FL tukee harjoittelijoita siemenrahalla yrityksen perustamiseen. Perheen ja paikallisten DPO:iden tuki ja rooli ovat tärkeitä ja kysyttyjä tekijöitä harjoittelijoiden menestymisessä. Dipak Rana, kaupan omistaja, joka tarjosi Punille mahdollisuuden harjoitteluun kertoi meille olevansa varma Punin menestyksestä urallaan koulutetulla alalla.

Vas. Dayaram Adhikari, 28, poikansa Arun Adhikarin, 7, kanssa. Adhikari joutui seitsemän vuotta sitten onnettomuuteen ja on on ollut pyörätuolin käyttäjä siitä lähtien. Forward Looking tuki Adhikaria ammatil-lisella koulutuksella. Jo muita ihmisiä työl-listävänä, Adhikari unelmoi vaatetehtaan perustamisesta kouluttaakseen ja työllis-tääkseen muita vammaisia henkilöitä. Adhikari on aktiivinen ja luotettu jäsen
sosiaalisessa ja poliittisessa elämässä paikallistasolla.

Oikealla naisten ompelukeskus, Kohalpur Banke, joka on perustettu Forward Lookingin ja FL:n kumppanin, Handicapped New Life Centren tuella. Neljä vammaista naista tienaa elantonsa keskuksessa. Sen lisäksi, että he turvaavat oman toimeentulonsa, keskus toimii ammatillisena koulutuskeskuksena. Nämä neljä naista ovat kouluttaneet jo 60 muuta räätäleiksi.

Khusiram Chaudhari, 24, Kailalista sai porsaan toimeentulon turvaamisen ohjelman kautta FELMin kumppanijärjestön Forward Lookingilta. Porsaan kasvatuksen tuomalla tulolla hän aloitti pienen paikallisyrityksen. Hän myös jatkaa porsaiden kasvatusta. ”olen hyvin kiitollinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta”, hän sanoi pyytäen minua (Prakash) kiittämään ihmisiä, jotka ovat tukeneet ohjelmaa.

Sokeiden mallihostelli (MBH) on ainut-laatuista suomalaista infrastruktuuria Nepalin sokeiden oppilaiden tueksi. Prakash on säännöllisesti monitoroinut rakennus-prosessia kollegoidensa kanssa helmikuusta 2014 lähtien. Tammikuun 2015 puolivälissä hostelli luovutettiin yhteisölle sen avajais-seremoniassa. Nepalin naisten, lasten ja sosiaalisen hyvinvoinnin ministeri Nilam KC Khadka, Suomen valtion edustaja Jukka Ilomäki ja aluepäällikkömme Ben Westerling yhdessä avasivat rakennuksen.

Kuvia kirjeeseen ovat kuvissa mainittujen lisäksi ottaneet Sara ja Prakash Dhakal sekä Mikko ja Marjaana Hakala.


Sara ja Pralash Dahakal 1/2014

30.5.2014


Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi sekä FELM Nepalin (1) että Forward Lookingin (2) tiimeihin.

Lämpimät terveiset Kathmandusta, Nepalista! Haluamme aloittaa ystäväkirjeemme anteeksipyynnöllä: Olemme pahoillamme, ettei meistä ole vielä kuulunut mitään! Syy siihen on ilmeinen; olemme olleet kovin kiireisiä, Prakas töissä, Sara kielikoulussa ja Nikon päiväkoti- ja kotiarjen pyörittämisessä.

Kuten suunniteltu, saavuimme Kathmanduun toinen helmikuuta. Oli mukava laskeutua lämpimään Kathmanduun kylmästä ja lumisesta Suomesta. Astuessamme ulos aurinkoiseen päivään meitä odotti Ben Westerling, meidän (FELM Nepalin) aluepäällikkömme, Hannaleena Pölkki, kehitysyhteistyökoordinaattorimme ja Ashok Lama, kuljettajamme. Meidät tuotiin asunnollemme, missä Mia Westerling, kirkollisen työn koordinaattorimme odotti meitä täyden nepalilaisen aterian kera. Myöhemmin saapuivat Anni ja Heikki Takko lastensa kanssa ja toivat sängyn Nikolle. Kuinka mahtava vastaanotto! Tunsimme olomme todella siunatuiksi, kun saimme tulla osaksi tällaista tiimiä. Ja tunne on jatkunut sen jälkeenkin..

Kotimme on Jhamsikhelissa, Lalitpurissa. Jaamme talon vuokraisännän perheen kanssa, he asuvat yläkerrassamme. Lalitpur, kuten muut kaupungit Kathmandun alueella, on alun perin Newarien, yhden alkuperäiskansan, kaupunki. Kotimme lähellä on kaikki tarpeelliset palvelut. Kaupat, toimistomme, Nikon päiväkoti ja meidän tiimiläisten kodit ovat kaikki lyhyen pyöräilymatkan etäisyydellä kotoamme. Vaikka Kathmandu on maailman saasteisimpia kaupunkeja, kotimme on kaupungin siisteimmässä osassa ja siten ilma täällä on puhtaampaa kuin ydinkeskustassa.

Kathmandu on mielenkiintoinen sekoitus modernia kaupunkielämää ja muinaista kulttuuria. Esimerkiksi, voit nähdä vanhoja temppeleitä ja moderneja, korkeita kerrostaloja vierekkäin!

Olemme olleet kaksi kertaa käymässä Prakaksen vanhempien ja sukulaisten luona hänen lapsuuden kylässään, Sindhulissa. Heidän ollessa todella onnellisia tavatessaan meidät ja Nikon, Niko myös rakasti leikkiä kanojen, vuohien ja lehmien kanssa (Nikolla on siellä myös oma lehmä :) ). Sindhuli on mukava kylä kukkuloilla uuden asvalttitien päässä. Vaikka matka sinne on raskas (sata kilometriä, n. kuusi tuntia), siellä on mukava käydä. Prakakselle on kiehtovaa käydä siellä ja nähdä kuinka paljon kylä, ja hän itse on muuttunut näiden vuosien aikana.

Niko on sopeutunut tänne hyvin. Niko rakastaa leikkiä pihallamme ja leikkiä vuokraisännän ja naapurien lasten kanssa. Kerran Niko sairasti niin rajun oksennustaudin, että jouduimme viettämään hänen kanssaan kaksi yötä sairaalassa, se oli rankka kokemus koko perheelle. Muuten olemme kaikki olleet melko terveitä. Nikon sopeutumista on helpottanut päiväkoti, jossa kuulee myös tuttua kieltä, nepalia englannin lisäksi. Aluksi Niko oppi ymmärtämään hoitajia hyvin, mutta vastasi heille suomeksi. Nyt häneltä sujuu jo vastaaminenkin nepaliksi! :)

Prakash työskentelee neuvonantajana DEP (Disabled Empowerment Project)-projektissa Forward Lookingissa, kansalaisjärjestössä, joka omistautuneesti työskentelee vammaisten ihmisten (esim. sokeiden, kuurojen ja fyysisesti vammaisten) parissa muuttaakseen heidän elämäänsä niin, että he voivat elää ihmisarvoista elämää yhteisössä. DEP-projekteja on yhdeksässä piirikunnassa eri puolella Nepalia.


Forward Lookingin tiimi valmisti 6-vuotisen strategisen suunnitelman Nagarkotissa maaliskuussa.

DEP on Lähetysseuran ja Suomen Ulkoministeriön yhteisprojekti. Työn tarkoitus on voimaannuttaa vammaisia ihmisiä niin, että heillä olisi ihmisoikeudet ja oikeus ja tasa-arvoisuus yhteiskunnassa. Sen lisäksi, että tuetaan vammaisia ihmisiä, Forward Looking tekee myös vaikuttamistyötä muuttaakseen perheiden ja yhteisöjen asenteita vammaisia ihmisiä kohtaan.


Välähdyksiä DEP-työstä: Ammatillisen koulutuksen ja toimeentulon turvaamisohjelmien alla, vammaisia ihmisiä koulutetaan heidän kykyjensä ja mielenkiintonsa mukaan tarpeellisiin tehtäviin. Koulutuksen jälkeen harjoittelijoita tuetaan starttirahalla, jotta he voivat aloittaa pieniä yrityksiä ansaitakseen elantonsa. Kuvassa (1) Dayaram Adhukari, 27, ottaa tilauksia asiakkailtaan työpajassaan Bankessa. Forward Lookingin koulutuksesta valmistunut Adhukari työllistää yrityksessään kaksi muuta vammaista ihmistä. Myös fyysisesti vammainen Rup Singh Bogati, 65 (2), on kotoisin Kailalista. Bogati sai kaksi vuohta toimeentulon turvaamiseksi. "Vuohet ovat jo poikineet", sanoo Bogati hymyillen, "Nämä vuohet ovat tuoneet työtä ja toimeentuloa minulle ja perheelleni".

Tulasa Paudel, 27 (3), pitää kaksivuotiasta Anushka-tytärtään Creative Disabled Sustainable Centre -keskuksen pihalla Palpassa. CDSC, vertaistukiryhmästä alkanut DPO (vammaisjärjestö), oli Forward Lookingin, Lähetysseuran kansallisen kumppanijärjestön, aloittama ja tukema. Tulasan aviomies Shiva on sokea. He tapasivat CDSC:ssä neljä vuotta sitten. Nyt Lähetysseura tukee keskusta DEP- ja kummioppilasohjelman kautta. 36 jäsentä viidestä eri perheestä asuvat ja työskentelevät yhdessä keskuksessa.

Prakashin työ sisältää erilaisten ammatillisten, tietoisuuden, kapasiteetin vahvistuksen ja toimeentulon turvaamisen -koulutusten suunnittelun, toimeenpanon ja monitoroinnin neuvonantamista. Koulutuksia on eri puolella maata mm. musiikissa, radiotyössä, ATK:ssa, perheneuvonnassa, matkapuhelinten korjaamisessa, huovuttamisessa, räätälöinnissä ja maanviljelyssä. Työtä tehdään yhteistyössä eri vammaisjärjestöjen (DPO) kanssa ja vammaisten vertaistukijärjestöjen kanssa. 30 prosenttia Prakaksen työstä on matkustaa eri paikkoihin, tavata eri vertaistukiryhmiä ja vammaisjärjestöjä ja suunnitella, toimeenpanna ja monitoroida projekteja.

Saran kielikoulu on edennyt mukavasti, kotiläksyjä on tehty ahkerasti. Nepalin lukeminen ja kirjoittaminen sujuu jo melko hyvin, ja puhuminenkin helpottuu koko ajan, kun kieltä kuulee myös kotona. On itse asiassa supermukavaa, että Nikon oppiessa ja puhuessa nepalia entistä sujuvammin, nyt äitikin ymmärtää! Nikon kielenoppimista on tukenut päiväkoti, jossa käytetään sekä nepalia että englantia. Viereisessä kuvassa näkyy ihana opettajani Indira Amatya.

Poliittinen epävakaisuus on ollut viimeiset kaksi vuosikymmentä Nepalin valtiota määrittelevä piirre. Nepalilla on ollut yli 20 hallitusta demokratian käyttöön ottamisen, vuoden 1990 jälkeen. Ensimmäinen perustuslakia säätävä kansalliskokous valittiin vuonna 2008 kaksivuotiskaudeksi kirjoittamaan perustuslakia ja saattamaan rauhanprosessi loogiseen päätökseen, mutta se epäonnistui perustuslain hyväksymisessä ja voimaan saattamisessa. Tätä kansalliskokousta pidennettiin neljä kertaa ennen kuin se päättyi onnistumatta saattamaan voimaan uutta perustuslakia korkeimman oikeuden määräaikaan mennessä, 27.5.2012.

Toinen kansalliskokous ajoittui marraskuulle 2013, luoden toivoa poliittiselle vakaudelle ja perustuslaille. Nyt kahdesta suurimmasta puolueesta yhdistetty hallitus on valtuutettu saattamaan perustuslaki voimaan. Jos kaikki menee suunnitellusti, uuden perustuslain pitäisi olla valmis vuoden 2014 loppuun mennessä.


Sananlaskut 14:34 Patan Koinonia -kirkon sisäänkäynnillä

Nepalilaisessa kirkossa jumalanpalvelukset ovat lauantaisin. Saran kielitaidon vähäisyyden vuoksi kävimme aluksi kansainvälisessä seurakunnassa. Se on yhteiskristillinen ja tuntui kotoisalta myös, koska kävimme Suomessa paljon Helsingin kansainvälisessä seurakunnassa IEC:ssä, joka oli melko samanlainen.

Nepalilaiset jumalanpalvelukset ovat ilmapiiriltään ystävällisiä. Patan Koinonia -kirkossa tutustuessamme messu oli hyvin järjestetty ja helposti seurattava. Yksinkertaisuus on kaunista – messussa ei ollut juurikaan pitkiä liturgisia kaavoja. Ihmiset lauloivat ja rukoilivat koko sydämellään – nepalilaiset tapaavat rukoilla ääneen yhtä aikaa, mikä oli isossa kirkossa hienon kuuloista. Kirkossa oli myös paljon nuoria ja lapsia. Oli hienoa nähdä, kuinka Jumala on koskettanut heidän sydäntään ja vaikuttaa heissä.


FELM Nepal -tiimimme suomalaiset: Hanna-Leena Pölkki, kehitysyhteistyö-koordinaattori (vas.), Sara ja Prakash Dhakal, Maria Westerling, kirkollisen työn koordinaattori ja tiedottaja, Ben Westerling, aluepäällikkö, Anni Takko, kummityön koordinaattori ja tiedottaja ja Heikki Takko, ruokaturvan neuvonantaja.


Aluepäällikkömme Ben Westerling lukemassa kirjaa Nikon kanssa asunnossamme muutama päivä saapumisemme jälkeen, helmikuussa.

Kirjeen kuvat: Prakash Dhakal ja Maria Westerling

Rukousaiheita:

  • Kiitämme - terveydestä, mukavasta kodista ja työyhteisöstä, edistymisestä kieliopinnoissa sekä kaikista esirukoilijoista ja tukijoista.
  • Rukoilemme - että saisimme jatkossakin pysyä terveinä. Nepalin vammaisten ihmisten puolesta, että he saisivat samat mahdollisuudet ja oikeudet kuin muillakin. Nepalin poliittisen tilanteen puolesta, että maahan saataisiin uusi perustuslaki. Johdatusta arkeen: työhön, opiskeluun ja perhe-elämään