Eija Harmasen blogi

Eija Harmanen on Etelä-Pohjanmaan Perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja.

Halaamisesta

27.10.2014

"Kolome on miehellä muresta,
akan saanti,
sen pitäminen ja viihryttäminen".

Näin alkaa Arto Juurakon runoihin perustuva Parisuhteen patologiaa -esitys. Eikä ne taida pieniä murheita ollakaan! Nykyelämässä sen oman rakkaan, läheisimmän, merkitys tuntuu entisestään kasvaneen. Parisuhde on monelle lähes ainoa turvapaikka elämän paineitten pyörityksessä. Samalla odotukset yhteistä elämää kohtaan ovat kasvaneet. Ei riitä, että on saanut akan tai ukon, pitäisi myös osata elää toisen kanssa – ja vielä aika hyvin.

Kirkon perheneuvonta on kulkenut perheiden rinnalla 70 vuotta – marraskuusta 1944. Tuo matka sisältää paljon naurua ja itkua. Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksessa Seinäjoen Kalevankadulla tapahtuu myös monenlaista teemaviikolla 47. Koetamme toimia niin, että "meille pääsöö puhumahan asioostansa ja että ihmiset tulis kuulluuksi ja autetuuksi."

Itkua ja naurua –logosta aukeavat Parisuhteen 10 käskyä seurakunnan verkkosivulla. Käyhän katsomassa! tai avaa tästä. Ne on laatinut Tampereen porukka, sieltähän perheneuvonta sai alkunsa.

Vapaasti voi soveltaa heti ensimmäistä käskyä: "Kun vietätte aikaa yhdessä, nauti käsillä olevasta hetkestä. Sulje tietokone ja televisio. Älä vilkuile puhelinta." Heleppokos tuota ny on toteuttaa! Akan ja ukon viihryttämistä ja olemisen ilon opettelua.

Tai kokeillaan vaikka neljättä käskyä: "Kosketa, halaa, silitä ja suutele joka ikinen päivä". Halaaminen on sitä paitsi tervehellistä! Kuulemma kahdeksan halausta päivässä oli täsmälääke moneen vaivaan. Ja että halauksen laadusta voi päätellä paljon! Vaalitaan läheisyyttä pimeän talven keskellä.

Sinapinsiemen-lehdestä luin Arjen vinkin: "Halaaminen tuntuu hyvältä, hälventää pelon, lievittää jännitystä, venyttää jäseniä, jos olet lyhyt ja antaa työtä taivuttajalihaksille jos olet pitkä. Halaaminen on ympäristöystävällistä, synnyttää energiaa eikä tarvitse mitään lisävarusteita. Se tekee hyvät päivät vieläkin paremmiksi ja mahdottomatkin päivät ihan siedettäviksi. "  


Mietiskelykansaa

21.5.2014

Suomalaiset ovat mietiskelykansaa. Tämän tuoreen uudelleen määrittelyn kuulin hiljattain radion aamuhartaudessa töihin ajaessani. Muuan eurooppalainen hengellinen ohjaaja oli luonnehtinut suomalaisia mietiskelijöiksi. Ei siis etäisyyttä pitäviksi, varuillaan oleviksi, hajallaan asuviksi yksinäisiksi ihmisiksi. Vaan kansaksi, jota tasainen maisema ja kulttuuri kutsuvat elämään mietiskellen.

Me hakeudumme luontoon, metsiin, vesille ja mökeille. Asumme edelleen maaseutumaisesti. Emme pelkää yksin oloa ja hiljaisuutta. Haemme rauhaa ja tasapainoa itsemme, toistemme ja ympäristön kanssa. Pysymme sinnikkäästi kirkon jäseninä ja etsimme sieltä elämäämme merkityksiä ja jaamme toisten kanssa vähäeleisen uskomme. Arvostamme aitoa kohtaamista ja vilpitöntä olemusta.

Eräs suomalaisten suurista mietiskelypäivistä on pitkäperjantai. Menimme keväällä mieheni kanssa vanhan kotikylän tutulle koululle ristinjuhlaan. Kurkistin ovelta täyteen luokkatilaan ja huomasin perällä kaksi tyhjää paikkaa. Se tuntui ihmeeltä. Joku sanoikin, että täällä on aina teille paikat. Hartaanvoimakas veisuu alkoi nousta joka puolelta; edestä, sivuilta ja takaa. Me olimme kuin sylissä. Mietiskellessä silmäni osuivat tauluun Isänmaan puolesta kaatuneet. Olenkohan aina ennen istunut etupenkissä, puhujan paikalla?  Huomasin tutut nimet, talon molemmat pojat, kovin nuoret, omieni ikäiset. Kalliisti lunastettu on tämä maa ja kansa. Paljoon me Kristusta tarvitsemme. Ristin juurella elämä pelkistyy ja täyttyy.

Kesä kutsuu meitä uudella tavalla mietiskelyn matkalle. Huomaatko luonnon vehreät sylit, valkoisen valon voiman, kesävirsien ilon, kirkkopuistojen puhuttelun, kedon kukkien saarnan, lintujen kuorojuhlat, kesän maut kuin luomisen aamusta? Monet välittömät kohtaamiset ruokkivat meitä ilon, yksinkertaisuuden ja armahtavaisuuden hengessä. Jostain kaukaa yllemme puhaltaa Jumalan tuuli, Helluntain henki, luomakunnan ja elämän henki.