Ruotsalainen sairaalapappi Claes-Otto Hammarlund puhuu siitä, kuinka silloin kun kohdataan kriisissä oleva ihminen, hänen elämäntilannettaan kuvaa parhaiten se, että hän on elämänsä kiirastorstaissa tai pitkäperjantaissa.Tärkeintä on silloin olla kärsivän ihmisen rinnalla, välittää turvallista läsnäoloa.
Liian aikaisin ei pidä yrittää siirtyä Pääsiäisen valoon ja toivoon ennen kuin on eletty kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsisäislauantai ja ensimmäisen Pääsiäispäivän hämmennys. On jaksettava viipyä kärsivän ihmisen vierellä levollisesti kuunnellen myös hiljaisuuden ja pimeyden ja kysymysten keskellä.
Vasta läpi eletyn kärsimyksen surun jälkeen on tilaa Pääsiäisen ilolle, valolle ja toivolle.
Edesmennyt Kotimaan päätoimittaja, Jaakko Elenius, on kirjoittaa siitä, kuinka kärsimys on läsnä ihmisen elämässä ja samalla on jo läsnä lohdutus.
Hän kirjoittaa: Vanhan liiton kansalle, joka oli historiansa aikana tottunut syömään kyynelten leipää, vakuutettiin vakuuttamasta päästyä, että Jumala on järkemme kyvyn ylittävällä, salatulla tavalla läsnä ihmisen pimeässä. Jumala on erityisen lähellä niitä, joilla on särjetty sydän. Hän asuu heidän tykönään, särkyneitten ja murrettujen ihmisten asunnoissa, ei ainoastaan korkeudessa ja pyhyydessä. Monetkaan vanhan liiton hurskaat eivät rohkene Jumalan nimissä lupailla murheen alla eläville ihmisille pimeyden väistymistä, parempia päiviä, tasapainon palautumista tai mielenrauhaa, mutta yhdestä he kaikki ovat varmoja: yksin ei kukaan ihminen hätänsä kanssa kamppaile - aina on rinnalla ihmisen Jumala. Tämä luottamus, tämä usko lohdutti heitä ja täytti heidän sydämensä salatulla, kirkastetulla ilolla. ”Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä Jumala tunnet minun tieni.”Ja hän jatkaa: Tämän lohdutuksen, tämän Jumalan tahtoon turvallisesti tyytymisen vahvistaa ja lahjoittaa Jeesus Kristus, ristin mies, sairauksien tuttava, heikkojen ja syntisten ystävä. Aitona, tosi ihmisenä hän kulki itse läpi inhimillisen kärsimyksen kaikki asteet. Hän ilmoitti ihmisen – hän paljasti ihmisen osan, kaikille yhteisen. Hän antoi oman kärsimystiensä alhoissa muodon kaikkien aikojen ihmisten ahdistuksille ja kärsimyksille. Aitona, totisena ihmisenä hänessä tuli kipeästi näkyville, mitä on olla ihminen. Ahdistus maailmassa jatkuu, mutta se saa uuden leiman: se on nyt voitettua ahdistusta, Kristuksen voittamaa ahdistusta. Hän ottaa kantaakseen kaiken ihmisen kuorman. Eikä hän ainoastaan kanna, vaan on itse mukana ihmisen pimeydessä, itse kärsivässä ihmisessä. Toisten kärsimyksien kantajana ja sovittajana hän antaa inhimilliselle kärsimykselle myös uuden suunnan: rakkauden, uhrautumisen, palvelemisen esimerkin.
Siunattua Pääsiäisen aikaa ja valoisaa kevättä sinulle toivoen
Johanna Juntunen |
