Ennen vanhaan tämä päivä, 1.6. oli ilon päivä. Koulu oli edellispäivänä päättynyt ja oli kesäloman ensimmäinen päivä. Sen tiesi päättyvän vasta 1.9., jolloin koulu taas alkoi.

Maalla kesäloma ei tietysti ollut niin vapaata kuin nykyajan lapsilla kaupungissa. Töihin piti osallistua niin pienestä kuin pystyi. Murkkuikäisenä olisi halunnut tehdä kesäaikaan kaikkea muuta kuin perata ja harventaa turnipsipeltoa tai huhkia heinäpellolla. Vieläkin muistan sen heinäkasan polkemisen; korkealla katon rajassa päähän pistelivät pärekaton naulat, sääriä pistelivät heinänkorret.

Aikuisena oppi kiittämään vanhempia siitä, että he opettivat tekemään työtä. Oppi näkemään, että mitään ei saa ilmaiseksi. ”Otsasi hiessä…” sanotaan Raamatussakin. Olisiko tämä totuus päässyt pörssihuumassa ja nopeita osakekauppavoittoja odotellessa unohtumaan?

Aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Vuodenaikojen vaihtelu on meille suomalaisille rikkaus, vaikka syksyn pimeillä ja talven liukkailla se tuppaa unohtumaan. Esimerkiksi USA:n Floridassa, ikuisessa kesässä asuvat suomalaiset kertovat, että eniten he kaipaavat juuri vuodenaikojen vaihtelua.

Kesä kutsuu seurakuntalaisiakin ulos luontoon. Honkiniemi, Lankari ja Ahonniemi täyttyvät leiriläisistä. Virsi-illat, hautausmaa- ja kirkkopihahartaudet kutsuvat. Lähetyskahvila avautuu pian Lakeuden Ristin kirkkopihassa. Hautausmaakierroksilla voi tutustua vaikka kaikkiin Seinäjoen seurakunnan neljään hautausmaahan.

Nautitaan kesästä, sataa tai paistaa!
Leena Hautala