Elämäkerrat ovat kiinnostaneet minua aina. Luen mielelläni kirjoja, katselen ohjelmia ja kuuntelen haastatteluja, joissa kerrotaan tositapahtumia ihmisten elämän eri vaiheista ja käänteistä. Tein myös aikoinani lopputyöni elämäkertamateriaalista. Kävin läpi lähes 250 eri-ikäisen henkilön kirjoittamaa omaelämäkertaa. Niissä oli kuvattuna ilon ja onnen hetkiä, surua ja koettelemuksia rohkeasti ja avoimesti kuvattuna. Niitä kuvauksia, joissa äiti kertoi lapsensa hautaamisesta, ei voinut ilman kyyneleitä lukea. Monet muutkin tarinat olivat riipaisevan koskettavia. Varsinkin niiden ihmisten, jotka olivat elämässään joutuneet kokemaan kovia menetyksiä ja siitä huolimatta sanoivat, että heistä on pidetty huolta ja että rukoukset on kuultu. Jotain suurempaa on koettu ja siitä saatu voimaa.
Elämän tarinoita kuulen myös nykyisessä työssäni, haastatellessani ihmisiä. Monesti keskustelemme arkisista asioista, työstä, vapaaehtoistehtävistä, lapsista, tulevista tapahtumista ja suunnitelmista mutta hyvin usein myös elämän syvistä tunnoista. Elämään mahtuu monenlaista, yhdessä usein todetaan. Meillä jokaisella on omat ainutlaatuiset tarinamme ja tiemme kuljettavana. Emme aina voi valita sitä tietä, jota kuljemme. Monet asiat ikään kuin vain annetaan elämäämme. Mutta suhtautumistapamme voimme valita. Kun saavumme elämässä ”tienristeykseen”, toiset ajattelevat että tähän se elämä loppuu ja masentuvat. On vaikea luopua menneestä ja totutusta. Toiset taas ajattelevat, että tästä alkaa uusi tie. Elämässä tienristeys voi olla mahdollisuus, jonkun aivan uuden ja hyvän alku. Tienristeyksissä ja elämän käännekohdissa tarvitsemme ystäviä ja rohkaisijoita, jotka kannustavat ja rohkaisevat eteenpäin ja näyttävät valoa.
Raamattu on uskon ja toivon kirja. Siellä meitä rohkaistaan luottamaan, rukoilemaan ja turvautumaan Jumalan huolenpitoon ja ohjaukseen. ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Näihin Psalmin kirjoittajan sanoihin luottaen voimme käydä rohkeasti eteenpäin. Emmehän kulje yksin, emmekä ilman päämäärää.
Minna Ylimäki-Hemminki |
