Peräseinäjoen kappeliseurakunta

Vuoden 2005 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen myötä Peräseinäjoen seurakunta yhdistyi Seinäjoen seurakunnan kanssa. Sen jälkeen Peräseinäjoen alueen asukkaat ovat kuuluneet Seinäjoen seurakuntaan.

Seurakunnan hallinto ja taloudenhoito tapahtuu pääasiassa kaupungin keskustassa Seinäjoella, mutta seurakunnallinen elämä jatkuu toiminnallisesti itsenäisenä kappeliseurakuntana. Toiminnasta vastaavat kappelineuvosto ja kappeliseurakunnan työntekijät johtavan kappalaisen johdolla.

Kappeliseurakunta muodostaa oman kotoisan jumalanpalvelusyhteisön ja tarjoaa alueen asukkaille kaikki seurakunnan perustoiminnot ja -palvelut. Kappeliseurakunnan alueella asuu noin 3 000 seurakunnan jäsentä ja kappeliseurakuntaa palvelee noin 15 päätoimista ja osa-aikaista viranhaltijaa ja työntekijää, mm. kaksi pappia, kanttori, diakoniatyöntekijä, nuorisotyön ohjaaja ja lähetyssihteeri.

Historia

Peräseinäjoki kuului varhaiskeskiajalla Pohjankyrön kirkkopitäjään, mistä Ilmajoki erosi omaksi kirkkopitäjäksi 1532. Ilmajoen kappeliseurakunta Peräseinäjoesta tuli 1798 ja vuodesta 1882 se oli itsenäinen seurakunta aina vuoden 2005 liitokseen Seinäjoen kanssa. Nyt Peräseinäjoki on taas yksi Seinäjoen seurakunnan toiminnallisesti itsenäisistä kappeliseurakunnista.

Ensimmäisen kirkon rakennustyöt aloitettiin 1784 ja oli valmiina jo ennen kuin kappelioikeudet saatiin 1798. Kirkonkellot on valettu 1799 ja 1859. Ne kutsuvat edelleen väkeä kirkkoon.

Nykyinen 1892 valmistunut kirkko on nimetty Pyhän Paavalin kirkoksi. Kirkon kivijalan ja perustuksen tekoon ryhdyttiin, vaikka virallista lupaa ei oltu vielä saatu. Sen suunnitteli lääninarkkitehti Ivar Aminoff ja rakennusmestarina toimi Juho Karjanlahti Haapajärveltä. Saarnatuolin ja lukupulpetin teki Sameli Ketola.

Nikkarityyliä edustava kirkko on puusta tehty, kolmella lehterillä varustettu ristikirkko. Pituus idästä lähteen on 31 metriä, leveys 23,3 m ristien kohdalta ja tasaosalta 14,5 metriä, Ristin leveys on 11,5 m ja kirkon korkeus 21,3 m. Mitat ovat sisämittoja, eivätkä eteiset ole mitoissa mukana. Kirkon itäpäässä on sakaristo. Kirkon torni, kellotapuli, on 38 m korkea. Kirkkoon mahtuu lähes 1 000 sanankuulijaa.

Kristuksen ylösnousemusta esittävä alttaritaulu on vuodelta 1905. Sen on maalannut vaasalainen taiteilija Aleksandra Frosterus-Såltin.

Ensimmäiset 15-äänikertaiset urut kirkkoon hankittiin vuonna 1897 ja ne korjattiin vuonna 1921. Nykyiset mekaaniset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas vuonna 1964. Niissä on 22 äänikertaa.

Keskikäytävän kattokruunut ovat 1900-luvun alkupuolelta. Ne olivat alkujaan kynttiläkruunuja. Alttarilla olevat kruunut lahjoitti 1960-luvun puolivälissä J. G. Annalan säätiö. Alttarin 7-haarainen kynttelikkö saatiin vuonna 1920 Maria ja Juho Lammelta.

Pääoven vieressä ojentaa kättään Heikki Mikkilän valmistama vaivaisukko. Puuseppä Sulo Lohjelmin käsialaa on kastepöytä. Kaste- ja lähetyskynttelikön on tehnyt seppä Toivo Puukka.

Eteläisen lehterin alla on 1800-luvun lopussa tehty votiivilaiva eli kirkkoon lahjoitettu purjelaivan pienoismalli. Niitä lahjoittivat esimerkiksi haaksirikosta pelastuneet, ja sisämaan kirkoissa ne ovat harvinaisia. Teekla-nimisen laivan korjasi Matti laine ja tekijäksi oletetaan Johan Jaakonpoika Valkavaa.

Kirkon läheisyydessä sijaitseva, vuonna 1972 rakennettu seurakuntatalo peruskorjattiin vuonna 2007. Laajentuneen salin kulmaikkunasta avautuu nyt näköala kirkkoon ja sankarihautausmaalle.

Viimeisen leposijansa sankarihautausmaalla on saanut vuoden 1918 soturien lisäksi 223 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta. Sankarivainajien muistomerkin on veistänyt Kalervo Kallio vuonna 1953.