Tanja Nortunen

Tanja Nortunen on Seinäjoen seurakunnan lastenohjaaja.


Puutarhan kasveista suurin

18.3.2014

Koululaiset innostuivat eräänä päivänä suunnittelemaan hartautta. He olivat havainneet minun hartausmateriaaleissa pussillisen sinapinsiemeniä. Pikkuruisia sinapinsiemeniä ihastellen he pyysivät lupaa toteuttaa itse toimintaan kuuluvan lyhyen hartaustuokion. Ensireaktiona nousi kielen päälle aikuismaisia esteitä, ähkymistä ja jahkumisen sanasto. Ehdinpä kuitenkin hillitä noiden sanojen ulosvyöryn. Päätin rohkeasti hypätä tilanteeseen mukaan, ja annoin lasten suunnitella meille yhteisen hartauden.

Innolla lapset hyödynsivät virsikirjaa ja Raamattua, kyselivät apua tarvittaessa. He suunnittelivat paperille aikeensa kohta kohdalta. Intoa ja jännitystä täynnä he lopulta ilmoittivat olevansa valmiit aloittamaan. Tässä lyhyessä hetkessä lapset lukivat meille Raamattua, havainnollistivat sen pienillä sinapinsiemenillä, veisasimme virren ja päätimme hetken Isä meidän -rukoukseen. Löytyi siis omannäköinen toteutus yhdessä kristillisen tradition kanssa. Olin päässyt osalliseksi hämmästyttävän hengellisestä hetkestä.

Ilman sen kummempaa suunnitelmaa päästin lapset seurakuntalaisina mukaan. Annoin tilaa, nähnyt heidän osallisuuden riemun. Saada osallistua, on tärkeä tunne. Minuakin tarvitaan. Seurakunnassa voi siis tehdä muutakin kuin istua hiljaa paikallaan? Olinko lähes vahingossa tullut istuttaneeksi siemenen? Mistä versovat tulevaisuuden seurakuntalaiset? Mitä kasvuun vaaditaan, että vielä aikuisenakin haluaa olla osa seurakuntaa? Toivon, että jo lapsuudessa koettu seurakuntayhteys kantaa vielä aikuisenakin. On hyvä, että työssään saa toisinaan muistutuksen siitä, miten tärkeän työn äärellä eletään seurakunnan lapsityössä.

"Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa." – Mark.4: 31-32