|
Sinun täytyy päivittää Flash Player
Tanja Nortunen: Jumalan lähelle laskeutuminen
Tanja Nortunen 21.2.2012 |
Kirjoittaessani tätä tekstiä aurinko valaisee loistollaan lumihanget. Taivaansini on heleää talvista maisemaa vasten. Arkinen lenkkipolku saattaa muodostua Luojan luomakunnan silmiä hivelevän kauneuden näyttämöksi. Usein ulkona liikkuminen auttaa minua hiljentymään päivän kiireestä, rauhoittaa kuuntelemaan mitä sydämellä liikkuu. Auttaa laskeutumaan lähemmäs Jumalaa.
Kirkkovuodessamme koittava paastonaika on juuri tätä. Aikaa, jolloin voi tietoisesti jättää arjen ylimääräisiä rönsyilyjä vähemmälle, ja keskittyä siihen mitä sielu tarvitsee. Minun täytyi kasvaa melkoisen vanhaksi, että ymmärsin edes hitusen enemmän paastonaikaa. Paastonaika ei ole tarkoitettu itsensä kurittamiseen. Ihmisen taipumus kun on kehittää useita lisämalleja paastonajan elämiseen. Paastonaika kun nykyisin mielletään vahvasti herkkulakon aikakaudeksi. Paastonaika on annettu mahdollisuus löytää aikaa omalle itselle, lähimmäiselle ja Jumalalle. Oivalsin sen vasta aikuisena mahdollisuutena löytää lähemmäs Jumalaa.
Oikeastaan on hienoa, että vietämme paastonaikaa. Meissä on tarve hiljentyä kuuntelemaan itseämme. Kaipuu tuntea Jumala lähelläni, on syvempi kuin usein ymmärrämme. Ehkä näin ollen vanhan kansan ulkoiset paastonmerkit; mm.yksinkertaisempi ruokavalio, auttavat selkiyttämään arkea ja tuomaan sydämelle tärkeitä asioita valoon. Yltäkylläisyydestäni pystyn rajaamaan paljonkin pois, tai edes jättää vähemmälle. Melun, kiireen ja joutavuuksien vähentyessä huomaa monesti paremmin sen, mitä oikeasti tarvitsee elämän tarjoamien sirkushuvien keskellä. Tai mitä lähimmäiseni tarvitsee.
Kääntyminen sisintään kohden toisinaan valaisee talvisen auringon lailla elämästämme asioita, joista ei ole ylpeä. On epämiellyttävää myöntää itselleen omia vajeitaan. Lohdullista on kuitenkin luottaa siihen, että Jeesus kulkee arjessa kanssani. Hän tiesi minun vajavuuteni jo kauan ennen kuin uskalsin myöntää sitä itselleni. Paastonajan oivallukset ovat meille varmasti erilaisia, mutta Taivaan Isän läsnäolo on luonani vajavaisena paastonajan ymmärtäjänäkin. Paastonajan päättyessä on juhlavaa ja samalla lohdullista siirtyä pääsiäisen riemuun ja juhlaan: minunkin puolestani vuodatettu. |
|
|
| | | |
|
 |
|
|
