Otto Savolainen

Otto Savolainen on Seinäjoen alueseurakunnan diakoniajohtaja.

Kohteesta luovaksi toimijaksi

23.11.2017

Liian paljon on vieläkin palvelujärjestelmässämme kohtaamisia, joissa roolit ovat ikään kuin valmiiksi mietittyinä ja käsikirjoitettuina. Avuntarvitsija on avuntarvitsijan roolissa ja kohtaaja kohtaajan roolissa. Itse huomaan miettiväni hyvin usein sitä, millä tavoin avuntarvitsijan osallisuutta saataisiin vahvistettua ja samalla hänen lahjansa myös paremmin käyttöön. Väitteeni kuuluu, että ei sen tarvitse olla niin vaikeaa! Melko pienillä asioilla voidaan saada aikaiseksi merkitysarvoltaan suuria asioita ihmisen arjessa ja elämässä. Se vaatii meiltä ammatikseen lähimmäistä, toista ihmistä kohtaavilta korvien välissä tapahtuvaa ajattelun vallankumousta. Eipä oikeastaan mitään muuta.

Minulla on ollut työvuosieni aikana suuri etuoikeus tutustua ihmisiin, joihin en ehkäpä olisi muuten tutustunut, jos en olisi hakeutunut ihmissuhdetyöhön. Olen tietoisesti käyttänyt työssäni hyväksi metodia, jossa olen keskustellut ihmisen kanssa ensisijaisesti häntä itseään aidosti kiinnostavista asioista, kuten musiikista, luonnossa liikkumisesta, kalastamisesta, autojen kanssa touhuamisesta jne. Olen pyrkinyt pääsemään irti ongelmakeskeisestä lähestymisestä. Toki olen keskustellut hyvin ongelmakeskeisestikin, mikäli ihmisen elämäntilanne on sitä edellyttänyt. Suuri löytöni on ollut se, että kun olen keskustellut ihmisen kanssa häntä aidosti kiinnostavista asioista, niin samalla vähitellen on löytynyt tilaa myös koko elämäntilanteen tarkastelemisellekin pintaa syvemmältä. Ja onhan sieltä sitten löytynyt niitä vaikeitakin asioita läpikäytäväksi. Vaikeat asiat tai ongelmat eivät ole olleet kuitenkaan se tärkein asia keskustelussa, vaan se mitä tämä ihminen osaa ja mikä häntä kiinnostaa aidosti!

Kun tehdään etuisuuslaskelmaa tai kun myönnetään ruokapankin elintarvikkeisiin oikeuttava lomake tai maksetaan energialasku jne., ihminen nähdään helposti vain kohteena sen sijaan, että hänet nähtäisiin ihmisenä, joka voi kyvyillään rikastuttaa itseään ja lähipiiriään. Kun esimerkiksi soittotaidot omaava kitaristi tai basisti voi tuoda kaiken osaamisensa yhteiseksi iloksi, voi parhaimmillaan syntyä sellaista osallisuutta, joka inspiroi kohtaajan ja kohdattavan kokonaan uudelle kiertoradalle. Radalle, jossa loppujen lopuksi ei olekaan enää niin oleellista, kumpi on kohtaaja ja kumpi kohdattava. Molemmat voivat iloita ja nauttia musiikin mukanaan tuomasta kielestä ja tavasta välittää elämän arkeen iloon ja vaivaan kuuluvia tuntemuksia. Toivon, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa yhä vahvemmin voitaisiin vaikuttaa myös siihen, että osallistava ja innostava ilmapiiri saisi merkittävämmän aseman. Jotta uskalletaan pyytää käsikirjoittajiksi myös heitä, joilla on pääomanaan paljon erilaisia kokemuksia ja taitoja yhteiseksi hyväksi jaettavaksi!