Viikon sana 44 - Usko ja epäusko

Sunnuntaina järjestettiin rippikoulujen aloitusmessu, jonka aiheena oli usko ja epäusko. Me kristityt uskomme, että uskomme on yhteistä ja jokainen tarvitsee Jumalaa kantamaan. Useimmiten se tapahtuu toisen ihmisen välityksellä, kannamme toisiamme. Hyvää ja turvallista yhdessäoloa voidaan kutsua myös rakkaudeksi.

Usko ja epäusko

 

Isä lukee lapselle iltasaduksi raamatunkertomuksia. Mummo rukoilee eri paikkakunnalla olevan lapsenlapsensa puolesta. Perhe käy kirkossa joulunpyhinä. Lapsi käy seurakunnan päiväkerhossa. Nuori on isosena toiselle nuorelle rippikoulussa.

Kuka tai ketkä ovat kantaneet sinua Jeesuksen luo? Onko sinulle kerrottu Jumalasta, onko opetettu rukouksia, minkälaisia kokemuksia sinulla on lähimmäisenrakkaudesta tai armosta? Sinulla voi olla samantyyppisiä muistoja kuin edellä, tai toisenlaisia. Jokaista kristittyä kuitenkin on jossain vaiheessa kannettu Jumalan eteen, kristinuskon pariin, kirkkoon, seurakunnan tilaisuuksiin, raamatunkertomuksien äärelle, auttamaan lähimmäistä, hiljentävään pyhään hetkeen vaikkapa luonnossa tai ihan vain hiljaiseen rukoukseen, joka on lausuttu ehkä vain omassa sydämessä.

Me kristityt uskomme, että uskomme on yhteistä ja jokainen tarvitsee Jumalaa kantamaan. Useimmiten se tapahtuu jonkun toisen ihmisen välityksellä.

Monesti pappina kohtaan seurakuntaamme liittyvän kristityn ensimmäistä kertaa vielä vaippapöksyisenä, kastejuhlassa. Siinä on monta ihmistä kantamassa, omat vanhemmat, isovanhemmat ja kummit, tai jotkut läheiset ja rakkaat ihmiset. Me kristityt uskomme, että uskomme on yhteistä ja jokainen tarvitsee Jumalaa kantamaan. Useimmiten se tapahtuu jonkun toisen ihmisen välityksellä.

 

Hyvä ja turvallinen yhdessäoloa on rakkautta

Tämän sunnuntain raamatunkohdassa oli halvaantunut mies, jota neljä kaveria kantoi Jeesuksen luo. Heille oli ehkä epäselvää siellä tungoksessa, mitä Jeesus oikeastaan voisi tehdä. Mutta ajattelen, että heillä oli vahva usko siihen, että Jeesus voisi tehdä jotain hyvää. Sen takia he ryhtyivät niin äärimmäiseen tekoon, että roudasivat kaverinsa katolle ja laskivat hänet Jeesuksen eteen.

Rippikoulussakin me, jotka sinne lähdemme, ohjaajat, isoset, riparilaiset ja riparilaisten läheiset, kannamme toisiamme. Koko seurakunta ja koko meidän kirkkomme rukoilee rippikoulujen puolesta. En tiedä, onko meillä, jotka toisiamme yritämme kantaa Jeesuksen luo, aina niin selvää kuvaa siitä, mitä Jeesus voisi kenenkin elämässä ja tilanteessa tehdä. Minä ainakin lähden rippikouluun siksi, että luotan siihen, että Jeesus voi tehdä meille kaikille jotain hyvää.

 Joskus Jeesus voi toimia ihmeellisestikin. Joskus se on vain tavallista hyvää ja turvallista yhdessäoloa. Voi sekin olla aika ihmeellistä.

Rippikoulussa Jeesus ei toimi vain silloin kun pappi tai muu työntekijä opettaa. Joskus Jeesus voi toimia ihmeellisestikin. Joskus se on vain tavallista hyvää ja turvallista yhdessäoloa. Voi sekin olla aika ihmeellistä.

Hyvää ja turvallista yhdessäoloa voidaan kutsua myös rakkaudeksi. Minusta tämän päivän raamatunkohdassa ei ollut tärkeintä se, mitä Jeesus teki, vaan että kaverit rakastivat ja välittivät niin paljon, että kantoivat ystäväänsä ja halusivat hänelle hyvää - siitä Jeesuskin näki heidän uskonsa.

Se, että sinä olet kristitty, tarkoittaa sitä, että sinua on kannettu, sinua on rakastettu. Jumala on luonut meidät ja meille ihmeellisen maailman. Jumala armahtaa ja rakastaa. Jumala tuo meitä toisten kanssa yhteen.

Nurmon kappeliseurakunnan pappi Henna Salo.
Nurmon kappeliseurakunnan pappi Henna Salo.