Herran huoneessa - Viikon sana

Vuoden ensimmäisessä Viikon sanassa Jarmo Happonen pohtii mikä meidät saa lähtemään kirkkoon? Mistä tulee tarve lähteä rauhoittumaan ja hiljentymään arjen keskellä? Entä jos käykin niin, että elämän käännekohdissa ja vaikeina aikoina kyseenalaistamme sen mitä Jumala meistä tahtoo. Vaikeinakin aikoina on hyvä muistaa, että vaikka emme kaikkea hänen sanomaansa ymmärtäisi, emmekä sitä mihin kaikkialle Jumala meitä elämässä kuljettaa, on silti hyvä joka päivä tulla hänen eteensä - hän on luvannut pitää meistä huolen.

 

Joh. 10: 22-30

Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan.” Jeesus vastasi: ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

Minkälainen sinun tiesi kirkonpenkkiin on ollut?

Mikä saa sinut tulemaan kotikirkkoon, monesti sille samalle tutulle paikalle? Monen kirkkotie on saanut alkunsa jo siitä, kun isät ja äidit ovat lapsesta asti jälkikasvuaan kirkkoon mukanaan tuoneet. Sitten joskus on syttynyt sydämeen jo ihan omakin halu ja tarve, että kirkkoon on lähdettävä. On lähdettävä arjen kiireen keskeltä rauhoittumaan ja hiljentymään, kuulemaan Jumalan Sanaa ja rukoilemaan. Isoon kirkkoon voi livahtaa niinkin, että saa olla aivan omissa oloissaan, jos niin haluaa. Mutta toivottavasti kirkkoon on mukava tulla siksikin, että voi kohdata toisia saman tien kulkijoita. Jos ei muussa kohtaa kirkkomatkaa toisia kohtaisikaan, ainakin ehtoollispöydässä kylki kyljessä tuttujen ja tuntemattomien kanssa, voi kokea sanoin kuvaamatonta pyhien yhteyttä - ja siinä, meidän keskellämme, Jeesus on läsnä ja lahjoittaa meille itsensä.

Mutta entä sitten kun tulee niitä päiviä, kun tuntuu että ei enää huvittaisikaan lähteä kirkkoon? Voi käydä niin, että on vuosikausia käynyt kirkossa tavan takia, mutta mikään ei ole pitkään aikaan oikein liikauttanut.

Raamattu lupaa, että Jumala ei kiusaa ketään. Hän kyllä koettelee ja vie meitä joskus vaikeidenkin aikojen läpi.

Harva meistä selviää elämästä ilman minkäänlaisia kriisejä. Uskonelämäkin voi ajautua erämaa-aikoihin, jolloin se tavallinen ruisleipä maistuu puulta ja mikään ei tunnu miltään. Ehkä mekin joskus Herran huoneessa olemme kuin nuo juutalaiset päivän evankeliumissa Jeesuksen ympärillä. Miksi Herra kiusaat minua, miksi en pääse sinusta selvyyteen? Kuka sinä olet, mitä sinä minusta tahdot? Jos on joutunut kokemaan elämässä monia vaikeuksia, voi kysymykset nousta Jeesuksen puoleen: Miksi sallit tämän tapahtua? Mikä on elämäni tarkoitus?

Raamattu lupaa, että Jumala ei kiusaa ketään. Hän kyllä koettelee ja vie meitä joskus vaikeidenkin aikojen läpi. On hyvä, että me iloissa ja suruissa, vaikeiden kysymystenkin keskellä tulemme Herran huoneeseen.

Jumala lupaa meille sanassaan: Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 42:5)

Hyvän paimenen ääni kuuluu, ja hän kutsuu jokaista ihmistä seuraansa.

Tapansa mukaan myös Jeesus kävi synagogassa ja temppelissä ja osallistui moniin juutalaisten juhliin. Päivän evankeliumissa elettiin Hanukka-juhlan aikaa. Apokryfikirjoihin kuuluvissa makkabilaiskirjoissa kerrotaan, kuinka Syyrian kuningas oli saastuttanut Jerusalemin temppelin, ja Juudas Makkabilainen joukkoineen puhdisti temppelin. Temppelin uudelleen vihkimiseen liittyi ihme, jota Hanukkana muisteltiin. Kun vihkiminen piti toimittaa, ei siihen käytettävää öljyä ollut kuin vähän. Tapahtui kuitenkin ihme, ja öljyä riitti koko kahdeksanpäiväisen juhlan ajaksi.

Hanukka sijoittui suurin piirtein meidän joulumme tienoille. Siinä on teemoiltaan samoja elementtejä kuin joulussa: poltettiin kynttilöitä, oli talven keskellä ilon ja valon aika, muistettiin Jumalan tuomaa puhdistusta. Tuohon aikaan saattoi Jerusalemissakin sataa toisinaan lunta, ja ilma oli kylmä. Jeesus oli tullut Salomon pylväskäytävän suojaan, joka tarjosi suojan huonoa keliä vastaan. Apostolien tekojen mukaan tuossa samassa paikassa alkuseurakunta myöhemmin tapasi kokoontua. Tuolla pylväskäytävässä Jeesus saa ympärilleen juutalaisia, jotka tiukkaan sävyyn kyselevät häneltä, kuka hän oikein on.

Tuossa väittelyssä Jeesus vielä pääsee melko vähällä. Vielä ei ole Jeesuksen aika käydä ristin tielle, mutta tuo sananvaihto kertoo jo sen, mitä on tulossa: Jumalan valittu kansa ei nähnyt Jeesuksessa messiasta, vaan tuomitsi hänet kuolemaan. Jeesus kuitenkin tiesi, että vaikka kohta kaikki hänet hylkäävät, hänen ylösnousemuksensa jälkeen moni lähtee häntä seuraamaan. Hyvän paimenen ääni kuuluu, ja hän kutsuu jokaista ihmistä seuraansa.

Jeesuksen meille suoma ihme on se, että hänen armonsa riittää meille jokaiselle jokaisena elämämme päivänä. Se ei lopu kesken.

Jeesus oli viettämässä temppelin puhdistamisen juhlaa. Nyt oli temppeliin tullut hän, joka oli tullut maailmaan puhdistamaan meidät synnin syyllisyydestä. Hän oli tullut sovittamaan kaiken sen, mikä estää meitä pääsemästä Jumalan luokse. Hän ei tullut vihkimään Jerusalemin temppeliä uudelleen käyttöön, vaan tekemään koko uhripalveluksen tarpeettomaksi. Mikään ihmisten tekemä uhri ei ollut riittävä sovittamaan syntejämme, mutta Jeesus antoi täydellisen uhrin meidän puolestamme. Hänen uhrinsa ansiosta me saamme syntimme anteeksi ja saamme kutsua itseämme Jumalan lapsiksi. Jumalan armo on ylitsevuotavan runsasta. Hanukan ihme oli se, että öljyä riitti kahdeksaksi päiväksi. Jeesuksen meille suoma ihme on se, että hänen armonsa riittää meille jokaiselle jokaisena elämämme päivänä. Se ei lopu kesken.

Tärkeintä on, että me tunnistamme oikean paimenen, Jeesuksen äänen. Vaikka emme kaikkea hänen sanomaansa ymmärtäisi, emmekä sitä mihin kaikkialle Jumala meitä elämässä kuljettaa, on hyvä silti joka päivä tulla hänen eteensä ja hiljaa odottaa hänen apuaan. Hän on luvannut pitää meistä huolen.

Salomonin pylväikkö oli suojaisa kokoontumispaikka myrskyn keskellä. Kunpa tämä meidän Herran huoneemme, kotikirkkomme ja oma seurakuntamme voisi myös meille olla turvapaikka kaikkien oman elämämme myrskyjen keskellä. Jeesus lupaa kaikille omilleen: He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.

Jarmo Happonen, kappalainen Ylistaro.
Jarmo Happonen, kappalainen Ylistaro.