Jeesus, pahan vallan voittaja - Viikon sana

 

Viime pyhän aiheena oli Jeesus, pahan vallan voittaja. Viikon sanassa seurakuntapastori Anna Saaristo muistuttaa, että muistot, kokemukset ja ihmiset ovat hyvin tärkeitä, sillä niistä koostuu elämämme sisältö - myös tässä hetkessä. Elämän haasteissa ja taitekohdissa on myös mahdollisuus sille, että tärkeät asiat kirkastuvat. Elämään voi löytyä syvällisempi merkitys ja mahdollisuus itsetutkiskeluun. Sunnuntaina olisi vietetty myös 70-vuotta täyttäneiden seurakuntalaisten juhlaa. Vaikka juhla jouduttiin perumaan, Anna toivottaa lopussa terveiset juhlittaville ja meille jokaiselle. 

Joh. 12: 37-43


Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: "Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? " He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä."

Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.


 Ihmiskunnan historia on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä ja uskomattomia käänteitä.

Anna Saaristo kascokuva.
Anna Saaristo, seurakuntapastori Seinäjoki.

”Kaikesta huolimatta”, on sanapari, joka tämän päivän evankeliumista nousee itselleni kaikkein vahvimmin. Kaikesta huolimatta, viittaa siihen, että paljon on tapahtunut ja paljon on puhuttu. On oltu asialla ja asian vieressä - on ollut paljon kaikenlaista. Ihmiskunnan historia on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä ja uskomattomia käänteitä. Kautta historian on ollut myös vaikeita aikoja ja äärimmäisiä olosuhteita. Myös Raamatussa kuvataan ihmiskunnan historiaa omalla tavallaan: Israelin kansan, profeettojen ja hallitsijoiden vaiheiden myötä, sekä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa elämänvaiheiden kautta. Tätä historiaa kuvataan myös päivän evankeliumitekstissä. Se on Johanneksen evankeliumin taitekohdasta ja eräänlainen tiivistelmä Jeesuksen julkisesta toiminnasta.

Pääteemana tässä Jeesuksen julkisen toiminnan yhteenvedon alkuosassa on ihmisten epäusko. Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Oli tapahtunut valtavasti kaikenlaista, mutta silti epäusko piti pintansa - ja kuitenkin samaan aikaan Johannes puhuu siitä, kuinka toiset uskovat. Evankeliumin sisältö näyttää ristiriitaiselta ja Jumalan suunnitelmat vierailta. Miten voi yhtä aikaa olla uskoa ja epäuskoa, sydämen paadutusta ja Jumalan johdatusta?

Mutta niin kuin meille on todistettu, mikään ei ole yksinkertaista ja moni asia tapahtuu meidän toiveistamme huolimatta.


Jospa tämä kaikki onkin vain hyvin realistinen kuvaus tästä todellisuudesta, jossa elämme. Ja siitä, kuinka Jumalan suunnitelmat voivat olla meidän ymmärryksemme yläpuolella. On olemassa usko ja epäusko, Jumalan johdatus ja ihmiselämän raskaat kohtalot - ja kuinka usein ne kietoutuvatkaan yhteen ihmisen henkilökohtaisessa historiassa ja ihmiskunnan historiassa? Ja kuinka usko ja Jumalan johdatus, sekä epäusko ja elämän raskaat vaiheet olisivat ihmismielen mukaiset parit. Näin olisi, jos kaikki olisi yksinkertaista ja meidän ihmisten hallittavissa. Mutta niin kuin meille on nyt todistettu, mikään ei ole yksinkertaista ja moni asia tapahtuu meidän toiveistamme huolimatta. Ja yhtä aikaa myös usko ja elämän raskaat kohtalot, sekä epäusko ja Jumalan johdatus, voivat olla elämässämme yhtä totta. Kaikesta huolimatta.

Miksi meitä kuljetetaan näin ja minne tämä kaikki johtaa?

Viime viikkojen aikana on ollut valtavasti kaikenlaista. Uutiset, keskustelut ja ajatukset ovat täyttyneet koronavirukseen liittyen. On epätietoutta, huolta ja murhetta, välillä ahdistaa - se on inhimillistä ja ymmärrettävää. Miksi meitä kuljetetaan näin ja minne tämä kaikki johtaa? 


Tämä paaston aika on muuttunut monelle hyvin konkreettiseksi, kun on ollut pakko luopua itselle tärkeistä asioista. Kaikki ei ole juuri nyt mahdollista. Kuitenkin samaan aikaan tällainen luopuminen ja suunnitelmien muuttuminen on ollut monelle ihmiselle totta jo kauan ennen koronavirustakin - Tällaista on elämä.  Välillä saamme runsain mitoin elämän lahjoja ja toisinaan joudumme luopumaan paljosta.
Kaikesta huolimatta ristiriitaiseen ja epävarmaan ihmiselämään sisältyvät aina ja edelleen myös elämän mahdollisuudet. Elämän haasteissa ja taitekohdissa on myös mahdollisuus sille, että tärkeät asiat kirkastuvat, löytyy syvällisempi merkitys ja mahdollisuus myös itsetutkiskeluun.Mitkä asiat ovat minulle todelle tärkeitä, mille asioille elämäni perustuu ja miten voin säilyttää luottamuksen elämään ja Jumalaan kaiken myllerryksen keskellä?

 

Muistot, kokemukset ja ihmiset ovat hyvin tärkeitä, niistä koostuu meidän elämämme sisältö, myös tässä hetkessä. 


Viime sunnuntaina meidän olisi ollut tarkoitus viettää alkuvuonna 70-vuotta täyttäneiden seurakuntalaistemme kanssa juhlaa jumalanpalveluksen jälkeen. Juhla peruttiin, mutta tahdon sanoa teille jokaiselle muutaman ajatukseni juhlaan valmistamastani puheesta, se olisi kuulunut näin:

Hyvä 70-vuotias! Paljon on ehtinyt tapahtua elämän varrella, olet kohdannut lukuisia ihmisiä ja monia muistoja on tallentunut mieleen ja sydämeen. Muistot, kokemukset ja ihmiset ovat hyvin tärkeitä, niistä koostuu meidän elämämme sisältö, myös tässä hetkessä. Tätä elämän sisältöä on hyvä tutkiskella aina välillä, mitkä asiat tuovat elämäämme sisältöä? Joku viettää eläkepäiviä harrastusten parissa, ehkä lapsenlapsien hoidossa auttaen, ehkä matkustellen. Toinen viettää aikaansa rauhakseen kotona, toinen omaishoitajana. Jokaisen ihmisen elämän sisältö on yhtä arvokas, oli sen ainekset mitä tahansa. Elämä itsessään on Jumalan antama suuri lahja, jonka hän on antanut käyttöömme, ei vain itseämme varten, vaan myös toinen toistamme varten.

Tulevaisuuden suunnittelun ja miettimisen suhteen antaa Paavali Raamatussa, Kirjeessä Filippiläisille hyvän ohjeen siihenkin, se kuuluu näin: “Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”

Näin olisin sanonut juhlittaville ja näin haluan sanoa jokaiselle. Tämä Raamatun sana on tarkoitettu meille kaikille, saamme luottaa siihen kaikesta huolimatta. Saamme luottaa, että Jumala on kanssamme kaikissa elämämme vaiheissa. Emme koskaan ole yksin, Kristus on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti ja Hänen armonsa kestää iäti.


Rukoilemme tälle sunnuntaille valitun psalmin, Psalmin 25 sanoin: 
Minun silmäni katsovat alati Herraan, 
hän päästää jalkani ansasta.

Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, 
sillä minä olen yksin ja avuton.

Lievitä sydämeni tuska, 
ota pois minun ahdistukseni.

Katso minun kärsimystäni ja vaivaani 
ja anna anteeksi kaikki syntini.

Suojele minua ja pelasta minut,
älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun.

Aamen.