Jumalallinen voima - Viikon sana

Pyhän aiheena oli Jeesus ilmaisee jumalalliset voimansa. Tämän aiheen siivittämänä johtava kappalainen Markku Orsila pohtii meidän ihmisten jatkuvaa janoa, joka ei sammu. Etsimme jatkuvasti jotain uutta tai jotain parempaa. Voimmeko oppia jotain siitä, kuinka Jeesus kohtasi janoisen?

Joh. 4: 5–26

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.

Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.

Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.” Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.”  Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano

Päivän teksti tarjoaisi lukemattomia ajatuspolkuja. Päätin kuitenkin maistella tätä yhtä lausetta, koska minusta se on ajankohtainen: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano."

Evankeliumin ääressä voimme miettiä, mitä on rukoileminen hengessä ja totuudessa. Onko se jokin erityinen tapa rukoilla, jota meidän olisi syytä opetella? Voimme myös miettiä tätä koko sunnuntain otsikkoa siitä, miten Jeesus ilmaisee tässä voimansa. Hän ilmaisee voimansa arvoituksellisessa keskustelussa syntisenä pidetyn naisen kanssa kaivolla. Hän ei kiipeä kaupungin muurille ja huuda lujaa, että minä ilmaisen kaikille nyt Jumalallisen voimani - se tapahtuu vaivihkaa ja kahden kesken tämän ihmisen kanssa.

Erityisesti haluan pohtia kanssanne tätä elämän janoa ja nälkää sekä eväitä ja juomia, joita siihen ravinnoksi tarjotaan - joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano. Tästä janosta, eli ihmisen tarpeista on tänään kyse. Tätä elämän nälkää tai janoa voimme miettiä oman elämämämme kautta tai yhtä hyvin yhteisönä - mitä kirkkona tai seurakuntana tarvitsemme ja janoamme?

Ihmisen tarpeet vaihtelevat

Vanhan teorian mukaan ihmisen perustarpeet liittyvät hengissä pysymiseen. Koko lajimme tuhoutuu, jos emme saa valoa, lämpöä, ravintoa, vettä ja happea. Jos seksuaaliset tarpeemme loppuisivat, pian ei olisi koko ihmiskuntaa. Heti perään on sanottu, että me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja ja menehdymme ilman toista ihmistä ja hänen apuaan, ystävyyttään. Tarvitsemme keskustelua ja asioiden jakamista toisten kanssa - inhimillistä lämpöä. Osa meistä näyttää pärjäävän huomattavan pitkiä aikoja ihan yksinkin. Muut tarpeet ovat jo sellaisia, joita ilman voi elää meistä useimmat. Osa meistä tarvitsee päivittäin liikuntaa, kun taas jotkut meistä tarvitsevat oimivan nettiyhteyden ja sen, että kännykässä on virtaa - nämä ovat uusia perustarpeita.

Tämä tarinan kaivolla vettä hakeva nainen on aivan perustarpeidensa äärellä. Vesi oli silloin - ja on yhä - elämän edellytys ja hengissä säilymisen tae. Nainen osaa kertoa kaivon historian, koska se on niin merkittävä. Asiat saavat kuitenkin oudon suunnan keskustelussa. Jeesus puhuu siitä, että vaikka tämä kaivo onkin näin erinomainen ja siellä oleva vesi vie janon, kuitenkin jano tulee pian uudelleen. Meidän osaksemme jää huomata opetuksen syvyys.

Jano ei koskaan lopu

Voiko olla niin, että Jeesus on vettä, jonka jälkeen ei tarvitse etsiä enää muita kaivoja ja uusia vesiä. Samasta matkatermospullosta saa ammentaa aina uutta ja virvoittava vesi ei koskaan lopu. Minä olen ainakin ajatellut näin. Se tuntuu turvalliselta ja hyvältä ajatukselta. Kunnes huomasin ikävän asian - ei janoni ole sammunut. Etsin yhä uutta vettä, kuten tämän ajan turhuuksia ja hullutuksia. Ostelen joskus elektroniikkaa, kaipaan uusia vempaimia ja kännyköitä. Etsin uusia tuttavuuksia, mietin rahaa ja sen riittävyttää. Tapasin äskettäin joukon ihmisiä, jotka kaikki keräsivät jotakin tavaraa, kuten rahoja, postimerkkejä tai vinyylilevyjä. Jotkut taas keräävät kokemuksia ja jotkut elämyksiä, toinen meistä myös hengellisiä kokemuksia. Ihmisen jano ja nälkä tulevat esiin monella tavalla ja ne eivät koskaan sammu. Tämä tapa ei ole vain minussa vaan huomaan, että jokainen meistä juoksee jonkin itselleen tärkeän perässä. Kun sitten saavuttaa edellisen etapin tai tavaran, jano jatkuu - pian on löydettävä lisää, uutta tai parempaa. Tämä tarpeiden viidakko ja ihmisen jatkuva nälkä ja jano pitävät markkinat pyörimässä saaden elämämme perustumaan tuhoisaan ja jatkuvaan talouskasvuun. Jano on niin kova, että pyöriä ei voi pysäyttää, vaikka tiedämme jo, että tämä jano on tuhoisaa, eikä koskaan täyty.

Me Jeesuksen seuraajat - kunnon kelpo kristityt, jotka olemme saaneet maistaa Vapahtajan vettä - juoksemme yhä monen turhan tarpeen perässä janon vain jatkuessa ja yltyessä.

Näitä miettiessä törmäsin ekumeenisen rukouspäivän julistukseen, jolloin minua alkoi harmittamaan. Miksi rukouspäivät, joita on kaksi kertaa vuodessa, eivät ole paremmin esillä. Miksi näin hyvät eväät ja vedet hukkuvat tavallisen lauantain melskeeseen.

Kohtaa janoinen ystävällisyydellä

Jeesus esitti asiansa hyvin ystävällisesti Sykarin kaivolla. Hän ei karjunut, eikä tuominnut vieraan miehen kanssa asuvaa naista, vaan hän oli lempeä, ymmärtäväinen ja kärsivällinen. Tässä kohtaa Jeesus kohteli naista tavattoman ystävällisesti - sillä tavalla, jolla elämän vesi virtaa. Näin Jeesus saapuu luoksesi. Hän tulee kaivolle, josta olemme etsimässä perustarpeitamme, elämän vettä ja sanoo, että jano tulee uudelleen - se on meissä ihmisissä. Jumalan voima on kuitenkin tässä ja hän on keskellämme. Uskon nälkään ja janoon on vettä, jonka jälkeen voit lopettaa kaivolla juoksemisen. On Vapahtaja joka tulee luoksesi tavattoman ystävällisenä. Tee sinä samoin, kun kohtaat toisen janoisen. Kun etsimme yhdessä elämän vettä, on luvattu, että löydämme oikealle kaivolle, jossa Jumala ilmaisee voimansa eikä meille koskaan enää tule jano.

 

Markku Orsila, johtava kappalainen Peräseinäjoki.
Markku Orsila, johtava kappalainen Peräseinäjoki.