Viikon sana 42 - Kristityn vapaus

 

Pyhän aiheena kristityn vapaus. Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra Jukka Salo käsittelee kirjoituksessaan armoa ja sitä, kuinka meidän jokaisen tulisi nähdä toisemme arvokkaana ja rakastettavana - toistemme erilaisuudesta huolimatta.

Tarkkailua

Olemme läsnä aterialla, jossa ei olekaan kyse iloisesta yhteisestä ruokailusta ja siihen liittyvästä seurustelusta. Tämä ateriahetki tuntuu etukäteen järjestelyltä, kenties ansalta. Jeesus on nimittäin vastustajansa, fariseuksen johtomiehen kodissa. Nyt ei ole kyse vieraanvaraisuudesta, vaan aivan jostain muusta.

Jeesus on tarkkailun alaisena.

Nyt eivät muut pöytävieraat seuraa vain sitä, mitä hän syö, vaan mitä hän sanoo ja tekee. Voisi olettaa, että vesipöhöä sairastava mies tulee paikalle turhankin sopivasti tai sitten on kyse pelkästä sattumasta, apua kaipaavan ihmisen ainutlaatuisesta mahdollisuudesta tavata Jeesus.

Miehen sairaus aiheuttaa nesteen kertymistä kudoksen soluvälitilaan. Tämä aiheuttaa turpoamista kudoksessa ja se näkyy ulospäin turvotuksena - toisinaan se vaikuttaa myös keuhkoissa. Fyysisten vaivojen ja kipujen lisäksi mies oli syrjitty ja hyljeksitty. Juutalaiset pitivät tuolloin tätäkin, kuten monta muutakin sairautta synnin seurauksena. Vesipöhö oli heidän mukaansa seurausta siveettömästä elämästä.

Miten Jeesus suhtautuu häneen?

Jeesus puhuu lyhyesti, koskettaa, parantaa ja lähettää parantajaa kaivanneen jatkamaan elämää terveenä. Hämmästyneet, hämmentyneet ja sanattomaksi menneet fariseukset saavat opetuksen.

Mitä tarina opettaa?

Tämä ateriahetki ja sen tapahtumat eivät ole tarkoitettu opetukseksi vain fariseuksille, vaan jokaiselle kristitylle. Meitä kehotetaan näkemään toinen ihminen arvokkaana ja rakastettavana. Toisen rakastaminen ja tukeminen ei ole helppoa. Kovin paljon helpompaa on olla tarkkailijana, alaspäin painajana, tuomitsijana. Helppoa on kahlehtia toinen, jos itse ei ole vapaa. Fariseukset eivät olleet vapaita. He olivat sidottuina sääntöihin ja säädöksiin. Heidän elämänsä ja uskonsa vaati jatkuvaa suorittamista ja mittaamista. Samaa odotettiin kaikilta muilta ja onnistumisen kokemuksia saatiin toisten tuomitsemisella. Toisen elämän ratkaisuja, uskoa ja epäonnistumisia on aina ollut helppoa tarkkailla.  Kuinka paljon ihmisten elämä ja ”usko” on tällaista toisen elämän virheiden ja erehdysten tarkkailemista ja tähän kahlitun elämää.

Aika tutun kuuloista vai mitä?

Kristityn vapaus kirjassa Luther toteaa seuraavasti: ”Kristitty ihminen on kaikkien palvelija, itsensä täysin toisille antava, kaikkien alamainen.”

Tämä tarkoitta, ettemme voi pitää toista ihmistä kelvottomana ja näin oman erinomaisuutemme kannattelijana. Toinen ihminen on rakas läheinen.

Meidät on vapautettu tarkkailijan osasta ja kutsuttu palvelijan tehtävään. Tämä tarkoitta, ettemme voi pitää toista ihmistä kelvottomana ja näin oman erinomaisuutemme kannattelijana. Toinen ihminen on rakas läheinen. Meillä on annettu tehtävä ja kutsumus nähdä, kuulla ja auttaa lähimmäistämme hänen hädässään. Meidän ei tulisi pohtia kannattaako tai huvittaako auttaa vai ei. Kristityn elämä on lähimmäiskeskeistä ja vapaata elämää. Lähimmäiskeskeinen vapaa elämä lähtee siitä, että Kristus on vapauttanut meidät. Ihminen ei ole silloin kenenkään alamainen. Kristuksen vapauttamaa ei ole kenelläkään oikeus orjuuttaa.

Armon vaikutus

Orjuutetut fariseukset menivät hiljaisiksi ja sanattomiksi. Heidät hiljensi Jeesuksen vapaus, opetus ja rajattoman rakkauden todeksi eläminen.  Heidät hiljensi heidän mielestään väärän syntisen ihmisen parantuminen. Heidän ihmisen ymmärryksen mittainen oikeudentajunsa ei riittänyt. Heidät hiljentää armo. Tämän armon he kohtaavat ensi kertaa elämässään. He eivät ymmärrä, että sairas mies parantuu, vaikka ei tee mitään ansaitakseen parantua. Hän ei ole sen parempi kuin tullessaan. Hän on yhä heidän arvoasteikkonsa ulkopuolella. He eivät ymmärrä, että parantajaa kaipaavalla ei ole voimia mihinkään toisten tarkkailuun, oman erinomaisuuden luuloon ei edes uskon vahvuuteen, vaan avuttoman hiljaiseen huokaukseen, äänettömään avunpyyntöön. ”Jos edes sinä Herra näkisit minut”.

Armon edessä on hyvä olla ja elää tietäen, että se kannattaa silloinkin kun kaikki elämässä tuntuu toivottamalta.

Heikoille, alas painetuille, omassa itsessään mahdottomille, meille, armo on annettu. Armon edessä on hyvä olla ja elää tietäen, että se kannattaa silloinkin kun kaikki elämässä tuntuu toivottamalta.

Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra Jukka Salo.
Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra Jukka Salo