Sinä riität - Viikon sana

Viime sunnuntaina alkoi Yhteisvastuukeräys. Tämän vuoden kampanjan teemana on vanhemmuuden tukeminen. Viikon sanassa palaamme viime pyhän jumalanpalvelukseen, jossa seurakuntapastori Ville Järvinen käsittelee riittämättömyyden tunnetta. Muista, että vaikka välillä kompastut, sinä riität. Jumalakin tiesi, että Jeesukselle riitti ihan tavalliset vanhemmat.

Viime viikolla minusta tuntui siltä, että en riitä. Tai että minun aikani ei riitä. Töiden ohella olin hoitanut muuttoon ja asuntokauppoihin liittyviä kuvioita ja ihan omaa tyhmyyttäni olin suunnitellut aikatauluni turhan tiukaksi. Keskiviikkona kiireen keskellä pohdin, että käynkö tehtävien välillä vessassa vai syönkö - valitsin syömisen.

Pitäisikö minun ajan riittävyyden lisäksi stressata myös sitä, olenko tarpeeksi tahraton ja moitteeton Jumalan edessä?

Päivän teksti ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle (1. Tim. 6: 13-16) saa myös pohtimaan: pitäisikö minun ajan riittävyyden lisäksi stressata myös sitä, olenko tarpeeksi tahraton ja moitteeton Jumalan edessä? Paavali kirjoittaa siinä: ”Hoida sinulle annettua tehtävään tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kunnes Herramme Jeesus Kristus ilmestyy.” Paavalin esittämä vaatimus on niin kova, että en varmasti pysty siihen – puhumattakaan Jeesuksen vaatimuksista. Vuorisaarnassa Jeesus käskee jokaista kuulijaansa olemaan täydellinen ”kuten teidän Taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:17). Eli Jumalan kaltainenko tässä pitäisi olla - hyvä että ei sen enempää.

Luulen, että Jeesuksenkin kuulijoiden keskuudessa vallitsi hämmennys: ”Kuka sitten voi riittää?” Uskon, että Jeesuksen pointti onkin, että kukaan ei voi riittää. En minä, enkä sinä. Jumalan edessä me kaikki olemme samalla viivalla, eli syntisiä ja siksi riittämättömiä. Meidän epätäydellisyytemme ja syntisyytemme, ja Jumalan täydellisyys ja pyhyys eivät sovi yhteen. Siksi me tarvitsemme Jeesusta.

Matkalla ei kuitenkaan voi välttyä kompastumasta.

Sinä hetkenä, kun lähdimme seuraamaan Jeesusta, aloitimme matkan – matkan, jonka päämääränä on pyhitys. Uskon siihen, että Jumala, Pyhä Henki, on läsnä ihan arkisissakin asioissa ja että Pyhä Henki vaikuttaa meissä, päämääränä tehdä meistä yhä enemmän Herramme kaltaisia. Vaikka minusta itsestäni tuntuisi siltä, että olen tyhjä, Herra antaa minulle viisautta ja voimaa. Hän kasvattaa minua kohti suurempaa päämäärää. Matkalla ei kuitenkaan voi välttyä kompastumasta. Välillä tuntuu kuin määränpää olisi kauempana kuin lähtiessä. Mutta omilla teoilla ei onneksi saavuteta pelastusta. Tie on jo valmis. Johanneksen evankeliumissa kirjoitetaan (Joh. 3:16): ”Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Minä riitän. En sen vuoksi, että olisin hyvä ihminen, vaan siksi, että Jeesus teki ristillä kuollessaan kaiken, mitä tarvitsee.

Mutta Jumala näki, että Jeesuksellekin riittivät ihan tavalliset vanhemmat.

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen erityisenä teemana on vanhemmuuden tukeminen ja kampanjan otsikkona ”sinä riität.” Evankeliumitekstin äärellä (Luuk. 2: 22-33) pohdin, miltä Mariasta ja Joosefista mahtoi Jumalan Pojan vanhemmuus tuntua. Luulen, että Simeonin sanat Jeesus-lapselle saisivat kenet tahansa kokemaan riittämättömyyden tunnetta. Mutta Jumala näki, että Jeesuksellekin riittivät ihan tavalliset vanhemmat.

Kasvokuva Ville Järvinen.
Ville järvinen, seurakuntapastori, Seinäjoki.