Tehkää tie kuninkaalle - Viikon sana

Viikon sanassa Peräseinäjoen kappeliseurakunnan kappalainen Irja Hietala valmistelee meitä jouluun. Koska me ihmiset tarvitsemme valmistautumista tärkeisiin kohtaamisiin, Johannes kastaja valmisteli tietä aikanaan Jeesukselle niin kuin adventit valmistavat meitä jouluun. Kun vihdoin odotettu joulu saapuu, sen sanomasta riittää meille kaikille toivoa, rauhaa, rakkautta ja iloa. Jokainen tarvitsee välillä pysähdyksen hetkiä, suunnan tarkistuksia ja valon pilkahduksia.

Rukous

“Kolmas liekki säteilee. Pimeys jo hälvenee.
Alkaa ilo suunnaton. Joulu pian täällä on.

Laulu yössä kajahtaa: Jeesus-lapsi tulla saa.
Joka kotiin, joka taloon. Kaikkia hän kutsuu valoon.

Näin runoilee Anna-Mari Kaskinen kolmannen adventtikynttilän äärellä. Nyt palaa siis adventtikyntteliköissä jo kolme kynttilää. Pian voimme viettää Vapahtajan syntymäjuhlaa.

Johannes Kastaja ja muut tienraivaajat tulivat mieleeni eräänä iltana, kun ajoin pimeällä maantiellä.

Kolmannen adventtisunnuntain tekstit johdattavat meidät seuraamaan Johannes Kastajan tehtävää. Johannes tuli maailmaan, ei maailman Vapahtajaksi, vaan valmistamaan tietä maailman Kuninkaalle. Nyt meidän pitäisi miettiä, miten me voisimme tehdä tietä Kuninkaalle, Jeesukselle Kristukselle.                                                             

Johannes Kastaja oli erikoinen mies, sillä hän ei toiminut niin kuin oli totuttu. Tosin aivan totuttujen tapojen mukaan ei toiminut myöskään Jeesus, jolle Johanneksen piti tehdä tietä. Ihmisten mielestä Johannes oli liian askeettinen, eikä nauttinut elämästä. Jeesus taas oli liiankin vapaa ihmisten mielestä. Tietyt säännöt ja niiden sanatarkka noudattaminen olivat tuona aikana tärkeää. Kaikki eivät ymmärtäneet, että Jeesus ei suinkaan vähätellyt Jumalan tahtoa tai kymmentä käskyä, sillä Jeesuksenkin mielestä ne olivat kaiken pohja. Jeesus näki jotakin vielä tärkeämpää kuin sen, miltä asiat näyttävät ulospäin. Jeesus yritti opettaa sanoillaan ja omalla elämällään, että kaikkein tärkeintä on se, mitä on ihmisen sisällä sydämessä ja mielessä.     

Jumala tietää kuitenkin millaisia oikeasti olemme, ja mitä oikeasti eniten tarvitsemme - armahdusta, uuden alun mahdollisuutta, valoa ja toivoa vaikeiden asioiden keskelle.                                                              

Ihmiset näkevät vain tekomme, Jumala näkee kaiken – ajatuksemme, arvomme ja sen, mihin laitamme kaiken toivomme. Muita ihmisiä ihminen siis pystyy huijaamaan ja antamaan itsestään hyvän kuvan. Jumala tietää kuitenkin millaisia oikeasti olemme, ja mitä oikeasti eniten tarvitsemme - armahdusta, uuden alun mahdollisuutta, valoa ja toivoa vaikeiden asioiden keskelle. Tämän vuoksi tarvittiin Vapahtajaa, auttajaa ja pelastajaa.  Jumala antoi oman Poikansa syntyä pieneksi avuttomaksi lapseksi, josta kasvoi koko maailman Vapahtaja.

Johannes Kastaja ja muut tienraivaajat tulivat mieleeni eräänä iltana, kun ajoin pimeällä maantiellä. Kaukana pimeydessä nimittäin lähestyi vilkkuva valo. Ja pian kohtasin auton, jonka katolla välkkyivät valot ja oli kyltti, jossa luki: ”Leveä kuljetus”. Vähän matkan päässä tulikin jo suuri auto, jonka lavalla oli jotakin, mikä ulottui minunkin kaistalleni. Perässä tuli vielä samanlainen varoitusauto kuin edelläkin, joten oli hyvä, että sain valmistautua kohtaamiseen etukäteen.

Erään selityksen mukaan adventtikynttilät ovat toivon, rauhan, rakkauden ja ilon kynttilät.

Tienraivaamista Jeesukselle on se, että mietimme omasta tilanteestamme käsin mitä se merkitsee minulle tänä jouluna?

Erään selityksen mukaan adventtikynttilät ovat toivon, rauhan, rakkauden ja ilon kynttilät. Joskus voi tuntua siltä, että tästä maailmasta puuttuvat toivo, rauha, rakkaus ja ilo, mutta onneksi näin ei ole. Valmistelemme ja juhlimme Vapahtajan syntymäjuhlaa, koska tätä kaikkea Jumala tarjoaa meille lahjaksi. Johannes Kastaja valmisteli Jeesuksen tuloa sanoen: ”Pian tulee jotakin suurta” ja hänen jälkeensä tuli Vapahtaja, joka voi auttaa kaikkia.

Joulun sanomasta riittää meille kaikille toivoa, rauhaa, rakkautta ja iloa.

Jokainen tarvitsee välillä pysähdyksen hetkiä, suunnan tarkistuksia ja valon pilkahduksia.

Nyt on aika pysähtyä hetkeksi. Laulaa tai kuunnella joululauluja, hiljentyä, miettiä sitä, mikä joulussa on tärkeää ja mitä se merkitsee minulle. Ehkä huomaamme, että Vapahtajamme onkin meitä lähempänä kuin huomaammekaan ja että valo kuuluu juuri minulle. Näin raivaamme mielissämme tilaa. Jokainen tarvitsee välillä pysähdyksen hetkiä, suunnan tarkistuksia ja valon pilkahduksia.

Toivo on jo syttynyt maailmaan - Johanneskin sen tiesi.

 

Peräseinäjoen kappeliseurakunnan kappalainen Irja Hietala.
Peräseinäjoen kappeliseurakunnan kappalainen Irja Hietala.