Viikon sana - Valvokaa

Pyhän aiheena oli valvokaa. Peräseinäjoen kappeliseurakunnan johtava kappalainen Markku Orsila pohtii mikä meille on tänä päivänä merkityksellistä. Markku pohtii, mitkä asiat saavat ihmismassat liikkeelle. Ihminen menee usein sinne missä on tarjolla sitä mitä hän kaipaa ja tarvitsee. 

Matt. 25: 1-13

Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: "Herra, Herra, avaa meille!" Mutta hän vastasi: "Totisesti, minä en tunne teitä. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Ihminen menee sinne missä on tarjolla sitä mitä hän kaipaa ja tarvitsee.

Idea Park on avattu. Tapasin viime viikolla meidän kirkkoneuvoston jäseniä, joista pari pohti, että tuleekohan joskus mentyä sinne? He olivat varmoja, että heti ei tule asiaa tuohon taloon. Tuntui typerältä juosta isoon kauppaan, jonne väki tungeksii. Yhdessä pohdimme, että kaikki tarpeellinen löytyy jatkossakin muualta, mutta voihan siellä joskus uteliaisuudesta piipahtaa.

Kävin perjantaina Ideaparkissa, kun halli oli toista päivää auki. Ei meinannut löytyä parkkipaikkaa. Väkeä oli valtavasti ja näin tuttuja seurakuntalaisia ja kaksi muuta pappiakin. Mieleen palasi vanha sanonta ostosparatiisin avajaisista muutaman vuosikymmenen takaa, kun silloin kauppakeskus tuomittiin laajasti ostoshelvetiksi. Siltä se todella välillä tuntui. Aika äkkiä teki mieli väljemmille vesille ja kotiin. Mutta olihan se uusi ja hieno. Tein pari pientä ostostakin.

Minä olen se, joka vaelteli myös uuden kaupan kadulla.

Hauskaa on ostoskeskuksen avauksesta piisannut. Kansan syvät rivit, jotka haluavat aina vähän spekuloida ja päästä pintaa syvemmälle, repi huumoria rakennuksen viemäriongelmista ja omistajan puheista, joissa hän aikoi myydä koko keskuksen jo ennen avajaisia. Sitten on voitu seurata S-Ryhmän ja Tuurin kylä kauppiaan vastaiskuja ja sitä minkälainen ihminen jonottaa halpaa bensaa tuntien jonoissa. Tarjouksia ja alennuksia on nyt joka puolella ja kuluttajalle syntyy helposti mielikuva, että nyt kannattaa jotakin ostaa.

Minä tietysti katselen kateellisenakin tätä tuhansien ihmisten väkimäärää. Tänäänkin ihmiset virtaavat ostoksille paljon mieluummin kuin kirkkoon. Eikä se ole ihmisten vika, vai onko? Ihminen on lopulta aika yksinkertainen otus. Säntäämme perustarpeiden perässä, ruuan ja juoman, mukavien ihmisten ja halpojen tarjousten perässä, vaikka ostoshelvettiin, jos sen vaatii. Ihminen menee sinne missä on tarjolla sitä mitä hän kaipaa ja tarvitsee. Ehkä joskus pitäisi kuitenkin pysähtyä miettimään, että tiedänkö, mitä kannattaa kaivata ja tarvita? Mistä nämä tarpeeni nousevat? Pitää kysyä myös niin päin, että mitä me täällä kirkossa seurakuntana tarjoamme, tai mitä pitäisi tarjota, että tämä kaikki kiinnostaisi ihmisiä? Vai alkaako tämä sana aikanaan olla merkityksellinen, kun kaikki muu käy tyhjäksi?

Tämä Jeesuksen vertaus kuuluu pidempään ohjeiden ja varoitusten sarjaan. Jeesus puhui alun perin näitä opetuslapsilleen, kun he olivat koolla Öljymäellä. Jeesus haluaa vielä puhua, ennen pian lähestyvää kuolemaa. Vertauksessa ja sitä edeltävässä tekstissä toistuu viisi kertaa sanat ”kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä”, valvokaa, hän sanoo ja pari kertaa Jeesus kehottaa olemaan valmiina.

Jeesuksen vertauksen tulkitseminen ei ole - taas kerran - aivan yksiselitteistä. Jos loikkaat morsiusneidon asemaan, niin mitä ajatuksia siitä syntyy? Koetko olevasi valveilla ja lamppu täynnä oljyä, viisas neito, vai ajatteletko oman valmiutesi kohdata Vapahtaja, olevan vähän niin ja näin? Mistä sen tietää, miten olen elänyt ja mitä Jeesus lopulta odottaa?

Vertausta tulkitaan usein niin, että se kertoo viimeisestä tuomiosta. Sitten kun Jeesus kerran palaa aikojen lopussa maan päälle, hän katsoo kenen soihtu palaa. Siitä on vähän erilaisia tulkintoja, että mitä se soihdun palaminen tai öljy on. Tarkoitetaanko sillä horjumatonta uskoa, vai sitä, että muistat tehdä joka päivä rakkauden tekoja, rakastaa lähimmäistä? Onko öljy uskoa vai rakkautta vai molempia? Oikea usko näkyy kyllä rakkauden tekoina. Ja jos ei näy, ei lampussa ole oikeaa öljyäkään? Ehkä on viisainta ajatella, että öljy on tässä se kaikki hyvä mitä ihminen voi Jumalalle antaa. Se on uskoa, luottamusta ja rakkauden tekoja?

Raamattu on täynnä viisauden ylistystä, mutta on siellä aika usein sanottu sekin, että kaikki viisaudeksi luulemamme ei ole viisautta.

Tätä loppua odotellessa Jeesus käskee usein valvoa ja siitä uhkaa tulla tuskallista puuhaa, kun kukaan ei tiedä miten kauan pitää jaksaa, koska kukaan ei tiedä päivää ja hetkeä, kun sulhanen tulee. Tämä sopii vähän huonosti kaiken kattavaan armoon ja turvan lupauksiin. Valvomisesta tulee helposti turvaton olo. Mitä jos nukahdan vain pieneksi hetkeksi. Silloin jään ulos hääjuhlasta? Ja mitä se nukkuminen sitten on ja mitä tyhmyys ja viisaus. Viisauden korostamistako tässä haetaan ja minkälaisen viisauden. Raamattu on täynnä viisauden ylistystä, mutta on siellä aika usein sanottu sekin, että kaikki viisaudeksi luulemamme ei ole viisautta.

Paavali kirjeissään antaa kyytiä ihmisen viisaudelle: Evankeliumin sana ristiinnaulitusta Kristuksesta on tämän maailman viisaille hullutus, mutta kutsutuille se on Jumalan voima ja viisaus.

Jeesus itsekin opettaa vähän aiemmin: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt."

Ei tämä maailma, ei kirkko eikä ostoskeskus ole kumpikaan Jumalalle vieraita.

Olisi aika helppoa sanoa, että nyt he, jotka juoksevat kauppakeskukseen sunnuntai aamuna kirkon sijaan, nukkuvat. He ovat omasta mielestään viisaita ja rakentavat omaa turvaa ja etsivät tarjouksia ja voittoja, mutta he eksyvät lopulta, koska Herra ei löydä heidän sydämistään uskon ja rakkauden paloa. Olisi helppoa langettaa kadotustuomioita ja oikaista mutkat suoriksi ja julistaa, että vain täällä kirkossa on kuultavissa ikuisen juhlan kutsu. Vain täällä sulhanen tulee vastaan.

Mutta silloin väistäisin myös oman vastuuni. Minä olen se, joka vaelteli myös uuden kaupan kadulla. Ihmettelen ihmistä kyllä. Mitä täältä haen tai mitä tuo toinen, ja sen näkee Jumalan salaisuuksien mietiskelijä jo kaukaa, että moni asia kumisee tyhjyyttä. Ihminen ei löydä iloa ja juhlaa kovin kauaa ostetusta tai myydystä onnesta. Mutta miten nämä maailmat tuodaan yhteen. Ajattelin eilen, että ei mitenkään. Koska ne ovat yhä ja koko ajan tätä samaa maailmaa. Tämä on se maailma, jonka olemme luoneet ja rakentaneet. Ei tämä maailma, ei kirkko eikä ostoskeskus ole kumpikaan Jumalalle vieraita.

Mieluummin taistelemaan oikeudenmukaisen maailman puolesta, mieluummin rakastamaan ja etsimään lähimmäisen parasta, kuin omaa.

Kristuksen tarkoitus on varmaankin silti herättää johonkin taisteluun. Mieluummin pitämään hyvän ja rakkauden puolta, kuin nukkumaan. Mieluummin taistelemaan oikeudenmukaisen maailman puolesta, mieluummin rakastamaan ja etsimään lähimmäisen parasta, kuin omaa.

Etkä sinä nukahda, niin että lopullinen taivasilo menee ohi, jos yhdessä hetkessä et jaksa jotakin uskoa tai tehdä. Niin mustavalkoinen tämä Kristus ei ole, joka sanoo, että Jumalan viisaus ei ole samaa viisautta kuin ihmisen viisaus.

Pian tämän evankeliumin kohdan jälkeen puhutaan taas valvomisesta. Jeesus rukoilee murheen ja tuskan vallassa Jumalaa. Hän pyytää, että ei olisi pakko kuolla, mutta silti hän pyytää, että tapahtukoon Isä sinun tahtosi, ei minun. Tämän tuskaisen rukouksen ajan hän pyysi opetuslapsia valvomaan ja he kaikki nukkuivat. Kun opetuslapset eivät jaksaneet rukoilla ja valvoa Jeesus viimein palaa heidän luokseen ja sanoo lempeän oloisena: Yhäkö te nukutte ja lepäätte? Hetki on tullut. Ihmisen poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, nyt me lähdemme!”

Matka Jeesuksen lähellä ei päättynyt edes hänen kieltäjälleen, nukkuvalle Pietarille. Hänkin sai jatkaa kohti juhlaa, pelkästä armosta. Jumalan rakkauteen on tänäänkin hyvät syyt luottaa! Vapahtaja tulee ja jokainen häneen turvautuva on valmis juhlaan!

Peräseinäjoen kappeliseurakunnan johtava kappalainen Markku Orsila.
Peräseinäjoen kappeliseurakunnan johtava kappalainen Markku Orsila.