Seinäjoen alueseurakunnan historia

Seinäjoen seurakunnan perustamisvuonna 1863 oli alueella asukkaita vain noin 1500. Niistä vuosista seurakunta on kasvanut noin 50 000 jäsenen vilkkaaksi ja aktiiviseksi yhteisöksi.

Kirkkohallituksen keväällä 2008 tekemän päätöksen mukaisesti Seinäjoen seurakuntaan liitettiin 1.1.2009 Nurmon ja Ylistaron seurakunnat kappeliseurakuntina. Peräseinäjoen seurakunta liitettiin jo aiemmin, vuonna 2005. Näin ollen puhuttaessa Seinäjoen seurakunnasta tarkoitetaan koko suurta, noin 50 000 asukkaan seurakuntaa.

Entinen kantaseurakunta on nyt Seinäjoen alueseurakunta, johon kuuluu noin 30 000 jäsentä. Alueseurakunnan johtava kappalainen on Liisa Rantala.

Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran virkaan asetettiin 12.8. 2012 Jukka Salo, joka toimi aikaisemmin alueseurakunnan johtavana kappalaisena.

Työntekijöitä Seinäjoen alueseurakunnassa on noin 240. Tämän lisäksi vapaaehtoistyöhön osallistuu vuosittain yli 1 000 seurakuntalaista.


Seinäjoen seurakunnan historian aikajana

 

Lakeuden Ristin historiaa

Vuonna 1864 valmistunut Törnävän kirkko palveli Seinäjoen seurakuntaa pääkirkkona liki sata vuotta. Uusi kirkko, Lakeuden Risti, vihittiin käyttöön keväällä 1960. Kirkon rakentamista ryhdyttiin suunnittelemaan jo 1940-luvun alussa.

Kirkon alkuvaiheet

Seinäjoen asukasluku lisääntyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa hitaasti, mutta rautateiden rakentamisen ja Östermyran tehtaan toiminnan päättymisen myötä asutus alkoi siirtyä asemanseudulle. Vuoden 1921 alusta perustettiin asemanseudulle taajaväkinen yhdyskunta, jossa asukkaita oli noin 1 900, maalaiskunnassa noin 5 000. Kauppalaksi taajaväkinen yhdyskunta muuttui vuoden 1931 alusta. Seurakunta toimi koko Seinäjoen alueella.

1930-luvulla keskusteltiin epävirallisesti jopa seurakunnan jakamisesta samassa yhteydessä, kun kirkonkokous hylkäsi toisen papin viran perustamisen.

Tontti ostetaan

Uuden kirkon rakentamisesta keskusteltiin seurakunnan hallinnossa epävirallisesti, ja 1943 tehtiin periaatepäätös tontin hankkimisesta. Kaavassa oli ollut varattu tontti kirkolle, mutta se oli luovutettu lääninsairaalalle 1920-luvulla. Uudessa kaavassa kirkolle löytyi tontti Larvalan pelloilta. Osto hyväksyttiin kirkonkokouksessa vuonna 1944.

Kirkon rakennustoimikunta nimitettiin 1950. Puheenjohtajaksi tuli lehtori Reino Ala-Kulju. Toimikunta etsi kirkolle vielä parempaa paikkaa, ja yhtenä vaihtoehtona Linnanmännikkö Koulukadun varrella.

Yleinen arkkitehtikilpailu järjestettiin vuonna 1951 arkkitehtiliiton suosituksesta, kun ensin oli harkittu kutsukilpailua. Ehdotuksia tuli 45, joista hylättiin viisi. Yksi hylätyistä oli ehdotus "Lakeuksien risti", jossa rakennus ylitti tontin rajat. Kolme palkittua ehdotusta oli arkkitehtiylioppilaiden suunnitelmia, mutta kilpailun säännöissä oli oikeus lunastaa palkittujen lisäksi joitakin töitä, ja "Lakeuksien risti" –ehdotuksen katsottiin olevan ylivertainen. Se osoittautui akateemikko Alvar Aallon suunnitelmaksi.

Musta kirkko?

Monien vaiheiden jälkeen saatiin päätös kirkon rakentamisesta – ei tosin Aallon alkuperäisen suunnitelmien mukaan mustalla graniitilla päällystettynä, vaan tiilestä muurattuna, slammattuna ja valkeaksi maalattuna. Aalto ymmärsi seurakunnan rahapulan ja teki korjatun suunnitelman. Nyt on nähtävissä kirkon kivijalassa ja toimituskappelin ulkoseinässä materiaali, jolla Aalto oli suunnitellut koko kirkon ja tornin päällystettäväksi.

Kirkon rakennustyöt alkoivat toukokuussa 1957. Seinäjokelaisten pettymykseksi tuomiokapitulin sijoituspaikaksi oli tullut Lapua, ja kirkkohallitusta myöten oli epäilty, tarvitaanko Seinäjoella noin 1 200 hengen kirkkoa. Epäilyt vain lisäsivät tahtoa saada kirkko rakennetuksi.

Tammikuussa 1958 vietettiin kirkon harjannostajaisia. Seuraavana kesänä näytti, että torni jää rahapulan vuoksi rakentamatta. Lainaa kuitenkin saatiin, ja seurakunta rohkeni järjestää vapaaehtoisen kirkollisveron tornin rakentamiseksi. Tornin valutyö aloitettiinkin elokuussa ja huippukorkeus saavutettiin 11.9.1958.

Innostunut seurakunta

Seurakuntalaiset olivat aktiivisesti asialla ja keräsivät varoja erilaisiin rahastoihin, mm. penkkirahastoon. Paikallislehdessä oli Lakeuden Risti –palsta, jossa kerrottiin, millaisia tilaisuuksia esimerkiksi penkkirahaston kartuttamisen merkeissä on tulossa. Markus Aaltonen arvelee, että Aallon ehdotuksen nimi Lakeuksien risti muuttui Lakeuden Ristiksi paikallislehden toimituksessa. Kielitoimistosta on vahvistettu, että kirjoitusmuoto Lakeuden Risti on oikein, koska se on vakiintunut käytössä, vaikka ei ihan kieliopillisesti oikein olekaan.

Yli puolet kirkon 82 penkistä hankittiin lahjoitusvaroin. Penkin hinta oli 50 000 silloista markkaa. Lahjoituksia tehtiin nimellä ja nimettömänä. Myös kastemaljan ja urkujen hankintaan kerättiin lahjoituksia. Lahjakirjassa on kaikkiaan 1 080 nimeä.

Kauppala ja maalaiskunta liittyivät yhteen vuoden 1959 alusta, ja vuoden 1960 alusta Seinäjoesta tuli kaupunki. Uuden vuoden aattona 1959 kirkossa järjestettiin ensimmäinen yleisötilaisuus, vaikka kirkko oli vielä viimeistelyä vailla. Myös kirkon kolme kelloa soivat ensimmäisen kerran Seinäjoen kaupungiksi tulon ja uuden vuoden kunniaksi. Varsinaista vihkiäisjuhlaa vietettiin 9. ja 10.4.

Lähteet: Ala-Kulju: Seinäjoen kirja (1963), Markus Aaltonen: Näkyyhän se varmasti (2004)