Evästeet

Raamatun kasvit

Israelin vaihteleva ilmasto, sijainti ja pinnanmuodostus tarjoaa alustan monimuotoiselle kasvistolle, siellä esiintyy 2 600 kasvilajia.

Israelin luonto on muuttunut Raamatun ajoista, alun perin metsäiset suurten puiden varjostamat alueet raivattiin viljelymaaksi, puut kaadettiin ja autiomaat laajenivat. Myöhemmin puita alettiin taas istuttaa ja maisema alkoi palautua vähitellen ennalleen.

Raamatussa on mainittu 130 kasvilajia, joista valtaosa on hyötykasveja. Alkutekstissä kasveista ei ole käytetty tarkkoja lajinnimiä, vaan laajempia yleisnimiä, minkä takia käännöksissä on ollut virheitä ja epätäsmällisyyksiä. On ollut haasteellista selvittää, mistä lajista tarkalleen on ollut kysymys. 

Kasveilla on kuitenkin suuri merkitys Raamatun symboliikassa, vertauksissa ja arkisen elämän ja uskon kuvaamisessa. Jumalan antama tehtävä viljellä ja varjella maata on tänä päivänä entistäkin tärkeämpi meille kaikille. Miten me tuota tehtävää hoidamme, millaisen maailman jätämme jälkipolville?

Meidän ilmastomme ja kasvuolosuhteemme ovat kovin erilaiset Israeliin verrattuna. Siksi kovin laajaa otantaa Raamatun kasveista emme pysty esittelemään. Ehkä löydät näistä jotain tuttua, jotain sinulle uutta tai jotain mikä puhuttelee sinua.

HUOM. Raamatun kasvit -näyttely on ollut esillä Törnävän hautausmaalla kesällä 2023.

Herra teidän jumalanne vie teidät siihen hyvään maahan, jossa on puroja ja lähteitä ja jossa vedet kumpuavat maan uumenista laaksoissa ja vuorilla, vehnän, ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maahan, oliiviöljyn ja hunajan maahan. 
5. Moos. 8:7-8

Vehnä

Vehnä on maailman vanhimpia viljelyskasveja. Israelissa vehnä kylvettiin ennen talvisateiden alkua lokakuussa ja korjattiin kesäkuussa. Tuolloin viljeltiin niin kutsuttua alkuvehnää, josta nykyinen leipävehnä polveutuu.

Vanhassa testamentissa vehnää käytettiin myös ruokauhrina. ”Jos tahdot tuoda ruokauhrilahjaksi jotakin uunissa paistettua, tuo parhaista vehnäjauhoista tehtyjä, öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja” (3.Moos.2:4)

Vehnä mainitaan usein Raamatussa sekä ravinnon lähteenä että vertauskuvallisesti. Vilja symboloi Jumalan sanaa ja evankeliumia.
Jeesus puhui vertauksin: ”Totisesti, totisesti: Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh.12:24)

”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh.6: 51)

 

Ohra

Ohra on vehnän ohella maailman vanhimpia viljelyskasveja. Ohra on kasvuolosuhteiden kannalta vaatimattomampi kuin vehnä. Se kypsyi yleensä noin kuukautta aikaisemmin kuin vehnä. Niinpä ensimmäiset tähkät, jotka Vanhassa testamentissa piti tuoda papeille uhrattavaksi, olivat ohraa. (3.Moos.23:9–10.)

Rikkaiden leipä leivottiin vehnästä, ohra oli köyhien ruokaa. Raamatun ajan ihmisten ruokavaliossa viljatuotteet täyttivät noin puolet päivittäisestä energiantarpeesta.

Jauhot jauhettiin käsikivillä päivittäin. Leipäkiekot paistettiin kuumennetun kiven päällä tai uunin seinämillä. Leivästä murrettiin palasia käsin.

Raamatussa kerrotussa ruokkimisihmeessä nälkäiset ruokittiin siunatuilla ohraleivillä. ”'Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?' Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat." (Joh.6:9,11–12)

 

Viiniköynnös (Vitis)

Raamatun mukaan viiniköynnös on ensimmäinen ihmisen viljelemä kasvi. Nooa istutti ensimmäisen viinitarhan. (1.Moos.9:20) Viini mainitaan Raamatussa 141 kertaa. Vanhan testamentin aikana viinikynnöksestä tuli Israelin kansan vertauskuva. Temppelissä oli koristeena kultainen viiniköynnös.

Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko oli veden muuttaminen viiniksi Kaanaan häissä (Joh.2:1–11).  

Uudessa liitossa viiniköynnös kuvaa Jeesuksen ja häneen uskovien yhteyttä: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh.15:5)

Nämä Jeesuksen sanat tunnetaan kaikkialla: ”Sitten hän otti maljan, kiitti jumalaa, antoi heille ja sanoi: ‘Juokaa tästä te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne isäni valtakunnassa.’” (Matt.26:27–29) 

 

Viikunapuu (Ficus carica)

Viikunapuu on ensimmäinen Raamatussa mainittu hedelmäpuu. ”He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.” (1.Moos.3:7)

Viikunoita syötiin tuoreina tai kuivattiin ja puristettiin kakuiksi. Viikunat sisältävät runsaasti sokeria. Viikunapuun maitiaisnestettä ja itse viikunoita on käytetty myös ihosairauksien hoitoon.

Jeesus käytti viikunapuuta vertauksissaan: ”Katsokaa viikunapuuta tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä.” (Luuk.21:29–30)

Kylät Betfage (beit pagi, raakojen viikunoiden talo) ja Betania (beit te enah, viikunatalo) ovat saaneet nimensä viikunapuusta.

Viikunapuu on myös rauhan symboli. ”Hän, Herra ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoita sotataitoja. Silloin jokainen saa istua oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. Näin Herra Sebaot on sanonut.” (Miika 4: 3–4) 

 

Oliivipuu (Olea europaea)

Öljypuu eli oliivipuu on Raamatun arvostetuin puu. Se on hidaskasvuinen ja voi elää jopa tuhat vuotta ja tuottaa hedelmää satoja vuosia. Oliiveja kerätään ravinnoksi, niistä puristetaan öljyä ja puu on arvokasta raaka-ainetta. Oliiviöljyä käytettiin lamppuöljynä kodeissa ja temppeleissä. Öljyllä voitelua pidettiin Jumalan siunauksen näkyvänä merkkinä. Kuninkaat asetettiin virkaansa voitelemalla öljyllä. Myös sairaita voideltiin. 

Israelilaisille öljypuu oli rauhan, uuden elämän ja uskon vertauskuva. Valkoisen rauhankyyhkyn nokkaan piirretään usein öljypuun lehvä. Nooa laski arkista ulos kyyhkysen ja kun se palasi nokassaan tuore öljypuun lehti, Nooa tiesi, että maa on tullut näkyviin veden alta. (1.Moos.8:11)

Öljymäki, jossa kasvoi oliivipuita, oli Jeesukselle tärkeä paikka. Kiirastorstai-iltana Jeesus rukoili Öljymäellä Getsemanen puutarhassa ja siellä hänet vangittiin ja vietiin ristiinnaulittavaksi. Getsemane on suomeksi öljykuurna. 

 

Taatelipalmu (Phoenix)

Viimeinen hyvän maan seitsemästä annista on hunaja. Se ei kuitenkaan tarkoita mehiläisten tuottamaa hunajaa, vaan kypsistä taateleista puristettua taatelihunajaa. Taatelipalmu on yksi vanhimmista viljelykasveista. Sitä on viljelty tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Taatelipalmu on 20–30 metriä pitkä, ikivihreä, pitkäikäinen puu. Se kestää kuivuutta, sillä sen juuret ulottuvat syvälle maahan.

Taatelipalmun runkoja käytetään rakennuspuuna, lehtiä lehtimajan aineksina. Myös lehdykät, lehtiruodit, kuidut, hedelmäperät ja siemenet voidaan hyödyntää. Sanotaan, että on 360 tapaa käyttää taatelipalmua.

”Sitten he tulivat Elimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä taatelipalmua. He leiriytyivät sinne veden ääreen.” (2.Moos.15:27)

Palmun oksa on voiton, ikuisen elämän ja taivaaseen päässeiden vertauskuva. (Ilm.7:9)
Palmunlehtiä heiluttamalla on ilmaistu iloa, sekä kunnioitusta kuninkaalle.

"Kansa osoitti Jeesukselle kunnioitustaan, kun hän ratsasti Jerusalemiin pääsiäisjuhlille: 'Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas.'” (Joh.12:12–13) 

 

Granaattiomenapuu (Punica granatum)

Granaattiomenaa on viljelty jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Granaattiomenassa on paljon mehukkaita siemeniä, jotka ovatkin hedelmässä syötävä osa. Juutalaisen tradition mukaan täydellisessä granaattiomenassa on 613 siementä, eli yhtä monta kuin Torassa on käskyjä ja kieltoja. Granaattiomena on ollut suosittu koristeaihe kankaissa, rakennuksissa ja kolikoissa. Ylimmäisen papin kasukanlieve oli koristeltu granaattiomenoin. ”Tee viitan helmuksiin sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta granaattiomenia ja kiinnitä niiden väliin kultatiukuja...” (2.Moos.28:33)

Granaattiomena oli runsauden, kauneuden ja hedelmällisyyden vertauskuva. Laulujen laulussa granaattiomena mainitaan useita kertoja: ”Kauniisti kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.” (Laul.l.4:3) 

 

Aaloe (Aloe vera)

Aaloeta on kasvatettu lääketieteellisiin ja kosmeettisiin tarkoituksiin. Lehdet katkaistaan ja niistä juokseva neste otetaan talteen.

Aaloeta käytettiin myös palsamointiin. Raamatussa kerrotaan, kuinka Nikodemus toi jeesuksen hautaamista varten kolmekymmentä kiloa kallisarvoisia tuoksuaineita ”mirhan ja aaloen seosta” (Joh.19:39-40)

 

Iisoppi

Raamatun iisoppina on aiemmin pidetty syyrianmeiramia (Origanum syriacum) mutta myöhemmin on arveltu, että iisoppi olisi kapris (Capparis spinosa) eli kaprispensas, jonka kuivatuista nupuista valmistetaan kaprismaustetta.

Raamatussa viitataan iisopin puhdistaviin ja parantaviin vaikutuksiin: ”Jumala ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.” (Ps.51:1,9)

Kertomuksessa pitkänperjantain tapahtumista iisoppiruo’olla tarkoitetaan iisoppikimppua, josta kerrotaan myös Vanhassa testamentissa pääsiäiseen liittyen (2 Moos.12:21–23). Iisoppi muistutti heprealaisia nöyrästi tottelemaan Jumalan antamaa määräystä.

”Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ‘Minun on jano.’ Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille.” (Joh.19:28–29)
Iisoppikimppu oli siis tärkeä yksityiskohta, joka korosti Jeesuksen nöyryyttä. 

 

Kikherne eli kahviherne (Cicer arietinum)

Kikherneet ovat yleisiä Välimeren alueen ruokakulttuureissa. Näitä palkokasveja on viljelty jo tuhansia vuosia sitten. Paahdetut kikherneet olivat vanhassa Palestiinassa tärkeä ravinnonlähde. Kikherneet sisältävät runsaasti proteiinia, kuitua ja kivennäisaineita. Niitä käytetään muun muassa hummuksen ja falafelien tekoon.

 

Kruunuvuokko (Anemone coronaria) 

Kruunuvuokon hehkuvanpunaiset kukat puhkeavat Israelissa talven loppupuolella. Kukat sulkeutuvat sateella ja yön ajaksi, mutta avautuvat auringon valossa. Nykyään kruunuvuokkoa kasvatetaan puutarhoissa ja siitä on jalostettu eri värisiä lajikkeita.

Kruunuvuokkoa on pidetty kedon kukkana, johon Jeesus viittasi vuorisaarnassaan. (Matt. 6:28–30) ”Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.”

 

Kumina (Carum carvi)

Kuminan ruskeita, aromaattisia siemeniä käytetään mausteena. Kumina on vanha kasvi, jäänteitä siitä on löytynyt ihmisasutuksen liepeiltä jo 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Kuminalla on edistetty ruuansulatusta, lievitetty hammas- ja päänsärkyä ja hoidettu kylmettymisiä.

 

 

Laakeripuu (Laurus nobilis)

Laakeripuu on useimmiten tuuhea, haarautuva muutaman metrin korkuinen pensas, mutta suotuisissa olosuhteissa siitä voi kasvaa 5–8 metriä korkea puu.

Laakeripuun lehtiä ja marjoja on käytetty mausteena ja lääkkeenä. Laakeripuuta pidettiin antiikin maailmassa kunnian ja voiton symbolina. Laakeriseppele sidottiin kilpailujen voittajille ja sankareille. 

Paratiisin elämän puun on ajateltu olevan laakeripuu. Varhaiskristillisenä aikana vainaja asetettiin lepäämään laakerilehtien päälle. Tähän ilmeisesti viittaa sanonta laakereilla lepäämisestä. 

 

Liljat (Lilium)

Kristinuskossa valkoinen lilja liitetään usein Neitsyt Mariaan neitsyyden ja puhtauden symbolina. Lilja on esiintynyt myös Marian ilmestystä kuvaavissa teoksissa enkeli Gabrielin kanssa.

Liljoilla on viitattu myös Israelin uudistumiseen ja messiaaniseen aikaan.

”Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri.” (Hoos.14:6) 

”Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan! Kuin lilja kukkikoon maa.” (Jes.35:1)

 

Linssi (Lens culinaris)

Linssi on hernekasvi, joka on kotoisin Lähi-Idästä, missä sitä on viljelty jo kivikaudella. Sitä käytetään etenkin keitoissa ja muhennoksissa.

Vanhan testamentin kertomuksessa, jossa Esau myi esikoisoikeutensa veljelleen Jaakobille kulhollisesta keittoa, puhutaan ruskeasta papukeitosta, joka nykytietämyksen mukaan oli linssikeittoa.

”Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli väsyneenä metsästysretkeltään ja sanoi Jaakobille: ‘Anna vähän tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa, minä olen ihan lopussa.’...Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papukeittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä. Niin vähäarvoisena hän piti esikoisuuttaan.” (1.Moos.25:29–30,34)

 

Mantelipuu (Prunus dulcis)

Puun hepreankielinen nimi on johdettu verbistä, joka tarkoittaa valvomista, kiirehtimistä, ahkeroimista. Mantelipuu herää aikaisin keväällä kasvattamaan silmuja ja kukkimaan. Kukat puhkeavat ennen lehtiä, usein samanaikaisesti koko puuhun. Mantelipuu on kevään tuoja, Jumalan lupausten todistaja.

”Herra kysyi minulta: Mitä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ‘Näen mantelipuun oksan. ‘Oikein, se on mantelipuun oksa’, sanoi Herra. ‘minä itse valvon, että sanani toteutuu.” (Jer.1:11–12)

 

Myrtti (Myrtus communis)

Myrtti oli israelilaisille ilon ja rakkauden vertauskuva, kirouksen ja onnettomuuden väistymisen merkki.Myrtistä tehtiin morsiamelle kruunu tai seppele. 

“Minä istutan autiomaahan setrejä, akaasioita ja myrttejä. Orjantappuran paikalle nousee myrtti ja piikkipensaan paikalle sypressi.” (Jes.55:13)

 

Ohdakkeet

Rikkaruohot ovat ei-toivottuja vieraita nykyihmisen puutarhassa tai pellolla. Näin oli myös Raamatussa. ”Minä kuljin laiskurin pellon laitaa, katselin typeryksen viinitarhaa, ja mitä näinkään: pelkkiä nokkosia, tarhan, jossa rehottivat ohdakkeet ja jonka kiviaita oli luhistunut.” (San.24:30–31)

Ohdakkeella viitataan Vanhassa testamentissa usein pahaan, väkivaltaan, vihaan ja halveksuntaan.

Jeesus mainitsi ohdakkeet kylväjävertauksessaan. ”Osa siemenistä putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.”(Matt.13:7)

”Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.” (Matt.7:16)

Ohdakkeen kanssa rinnakkain kulkee orjantappura. Nimi ei tarkoita suoraan mitään tiettyä lajia, vaan on luultavasti käännös monesta eri sanasta. Israelissa kasvaa lukuisia piikkisiä pensaita, joten ei voida nimetä juuri sitä, johon orjantappura viittaa.

Ristiinnaulittaessa jeesuksen päähän painettiin orjantappurakruunu. On arveltu, että se sidottiin oraluppion oksista. Oraluppio on yleisin piikkipensas tuolla alueella. Taustansa takia sitä pidetään häpeän ja hylkäämisen symbolina.

 

Pellava (Linum)

Pellavasta kerrotaan jo Vanhan testamentin alussa, kertomuksessa Egyptiä kohdanneista vitsauksista. Rankka raekuuro vei ohran ja pellavan. ”Pellava ja ohra olivat jo tuhoutuneet, sillä ohra oli jo tähkällä ja pellava nupulla.” (2.Moos.9:31) Egyptiläiset muumiot kiedottiin pellavaisiin käärinliinoihin jo noin 3000 eKr.

Raamatussa pellavaa pidetään arvokkaana. Faarao ja kuninkaalliset pukeutuivat mielellään pellavavaatteisiin.

Pellavalla ilmaistiin myös rikkautta ja varakkuutta. (mm. Sananl.31:22, Hes.16:10–13, Luuk. 16:19)

Salomo teetti villakankaasta ja hienoimmasta pellavasta temppelinsä kaikkein pyhimpään väliverhon. (2. Aikak.3) Kun Jeesus kuoli, evankeliumissa kerrotaan, että temppelin väliverho repesi kahtia ylhäältä alas asti. Vertauskuvallisesti Jeesuksen uhrikuolema merkitsi tien avaamista Jumalan luo, kaikkein pyhimpään.

"Jumalan omilla on taivaassa hohtavan valkea pellavapuku, kerrotaan Johanneksen ilmestyksessä. ”Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.” (Ilm.19:8) 

 

Risiini (Ricinus communis)

Risiinikasvi on nopeakasvuinen, 2–3 metrin korkuinen isolehtinen, usein yksivuotinen kasvi. Sen siemenistä saatavaa öljyä käytettiin lamppuöljynä, kosmeettisena aineena ja lääkkeenä. Vanhimmat löydöt risiinistä ulottuvat 4000 eKr.

Raamatussa risiinistä kerrotaan Joonan tarinassa: ”Herra Jumala pani risiinikasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle varjoksi hänen päänsä päälle ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Ja Joona iloitsi kovin tästä risiinikasvista.” (Joona 4:6–7)

Risiiniä on viljelty aiemmin Suomessakin koristekasvina, mutta nykyään sen käyttö on lopetettu kasvin, erityisesti sen siementen myrkyllisyyden takia.

 

Setri (Cedrus)

Setri on komea, hidaskasvuinen havupuu, jonka oksat kasvavat lähes vaakasuoraan. Se voi päästä kahden, jopa kolmen tuhannen vuoden ikään. Setri symboloi voimaa ja valtaa. Sitä on arvostettu koon, ulkonäön, pitkäikäisyyden ja puun laadun vuoksi. Puuaines on kestävää ja hyväntuoksuista. Setristä saatiin myös hyväntuoksuista pihkaa, jota käytettiin balsamoinnissa, suitsukkeissa ja lääkkeissä.

Setri oli kallista, siksi kuninkaat käyttivät sitä. ”Niin Salomo rakensi temppelin valmiiksi. Hän peitti temppelin sisäseinät setrilaudoilla lattiasta kattopalkkeihin asti, ja temppelin lattian hän päällysti sypressilaudoilla...kaikki oli setriä, kiveä ei näkynyt.” 1.Kun.6:14–15,18)

”Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit.” (Ps.104:16)

”Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.” (Ps.92:13) 

 

Sinappi (Brassica nigra)

Sinapit ovat Israelissa yleisimpiä peltojen ja tienvarsien keltaisina kukkivia rikkaruohoja. Uudessa testamentissa mainittu sinappi on luultavasti mustasinappi, koska se kasvaa sinappilajeista korkeimmaksi, jopa kaksimetriseksi. Sinapin nuoria lehtiä ja latvoja käytettiin vihannesten tapaan ja siemeniä kerättiin niiden sisältämän öljyn vuoksi ja niitä jauhettiin mausteeksi.

Sinapin siemeniä käytettiin pienuuden symbolina: ”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? - - Se on kuin sinapinsiemen - - Se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi.” (Mark.4:30–32)

”Totisesti, jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: Siirry täältä tuonne, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.” (Matt.17:20)

 

Sypressi

Aitosypressi on kookas, suorarunkoinen ikivihreä puu, joka voi kasvaa 30–50 metrin korkuiseksi. Se on hidaskasvuinen, mutta pitkäikäinen puu, vanhimmat tunnetut puut ovat jopa 3000 vuotta vanhoja. Sypressin kovaa ja kestävää puuainesta on käytetty talojen ja laivojen rakentamiseen sekä huonekalujen valmistukseen. Nykyiset, koristekasveina myytävät sypressit kuuluvat valesypressien (Chamaecyparis) sukuun.

Sypressi mainitaan Vanhassa testamentissa: ”Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen. Minä olen kuin ikivihreä sypressi, vain minä kannan sinulle hedelmää.” (Hoos. 14:9)

Salomonin temppelin rakentamisesta kerrotaan: ”Temppelisalin hän vuorasi sypressilaudoilla, jotka silattiin parhaalla kullalla, ja hän kaunisti seinät palmunlehvä- ja köynnöskuvioin.” (2. Aikak.3:5)

 

Tilli (Anethum graveolens)

Tillin latinankielinen nimi viittaa voimakkaaseen tuoksuun. Sitä on käytetty jo 5000 vuotta sitten. Egyptiläiset käyttivät tilliä parantamaan ruuansulatusta sekä hajusteena ja lemmenyrttinä. Myöhemmin lapsia on sivelty rauhoittavalla tillivedellä nukahtamisen helpottamiseksi.

Tilliä käytetään mausteena etenkin pohjoisissa maissa, siellä lehtiin kehittyy voimakas maku. Etelän maissa käytetään lähinnä tillin siemeniä.

Jeesus sanoi: ”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä on laissa tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.”

 

Unikko (Papaver)

Unikkoa on pidetty profeetta Jesajan mainitsemana kedon kukkana, koska se lakastuu nopeasti.

”Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka! Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset - - mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.” (Jes.40:6-8)

Israelissa kasvaa Syyrian unikko, Papaver umbonatum. Unikkokasveihin kuuluu noin 200 lajia. Suomessa kasvatetaan puutarhoissa mm. silkkiunikkoa, siperianunikkoa ja idänunikkoa.

 

Lähteitä:

• Alasaarela, Kinnunen, Niemelä, Nissilä, Ottman, Palola, Saari, Saari, Vakkuri: Taivaan lintuja ja kedon kukkia. Luonto Raamatussa ja Pyhällä maalla. Wanhat Kirjat Oy 2019
• Suomela, Louhivuori, Järvinen: Viinitarha viheriöi. Raamatun maan kasveja. SLS 1996
• Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja. Arthouse 2009
• Einola: Kasvit Raamatun maailmassa sekä kasvitieteen historian vaiheita. Pilot-kustannus Oy 2007
• Häkkinen, Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011