Viikon sana - Valvomisen sunnuntai (Mark. 13: 33-37)

Viime pyhänä Nurmossa vietettiin maalaistuottajien kirkkopyhää. Viikon sanassa Riina Antila ​​​​​​puhuu valvomisesta ja huolenpitämisen asenteesta. 

Jeesus sanoo: ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”


Nepal on maailman neljänneksi haavoittuvaisin maa ilmastonmuutoksen edessä, vaikka se ei ole köyhänä pikkuvaltiona ilmastonmuutoksen syntyyn juuri vaikuttanut.


Saan tuoda tähän jumalanpalvelukseen terveisiä Nepalista. En ole itse siellä käynyt, mutta lähetystyöntekijä Mimosa Hedberg on kirjoittanut kuulumisia tätä pyhää varten. Tänään kerätään kolehti Suomen Lähetysseuran kautta tehtävälle työlle muun muassa Nepalissa ja Tansaniassa. 
Hedberg kirjoittaa:

”Lumisten vuorten tilalla on enää mustia huippuja”, kertoo nepalilainen maanviljelijä. ”Kylmät kuukaudet kuumenevat, ja tämän myötä erilaisia hyönteisiä ja hyttysiä on enemmän. Huolehdin tulevasta sukupolvesta”, sanoo puolestaan nepalilainen maata viljelevä isoisä. ”Jos meillä ei ole metsää, meillä ei ole elämää”, kertoo taas tapaamani yhteisöllisen metsänhoitoryhmän puheenjohtaja. 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat jo aidosti Nepalissa ja etenkin sen köyhimmissä kyläyhteisöissä, jotka elävät vahvasti maanviljelyksestä. Nepal on maailman neljänneksi haavoittuvaisin maa ilmastonmuutoksen edessä, vaikka se ei ole köyhänä pikkuvaltiona ilmastonmuutoksen syntyyn juuri vaikuttanut. Etenkin puilla on merkittävä rooli, sillä ne taistelevat ilmastonmuutoksen haittoja vastaan. 

Markuksen evankeliumin 13. luvussa Jeesus puhuu viimeisistä tapahtumista. ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee.” Jeesus viittaa myös moraaliseen valvomiseen, jossa kristityn perusasenteen tulee olla tässä maailmassa valvomisen asenne. Toisista huolenpitämisen asenne. Siihen liittyy ajatus luomakunnasta ja toisista huolehtimisesta, etenkin kaikkein vähäosaisimmista, olivat he Suomessa tai kaukana vierailla mailla. 

Kiitollisuus sadosta korostuu, kun se ei ole itsestään selvä. Myös korona ja keväinen keskustelu huoltovarmuudesta ovat muistuttaneet siitä, miten hauras jokapäiväinen leipämme on.

Hedberg jatkaa: On vastuullamme huolehtia heistä, joita ilmastonmuutos ja suuret luonnonmullistukset koskettavat nyt koviten. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset eivät ole kadonneet tänä pandemian värittämänä vuonna, vaikka ne välillä meiltä unohtuvatkin. Nepalissa Suomen Lähetysseura kouluttaa maanviljelijöitä kestävistä viljelystavoista. Istuttaa puita sekä rakentaa köyhille ja vähäosaisille yhteisöille kestävämpiä energialähteitä. Tulevista sukupolvista huolehtiva maanviljelijäisoisäkin on ollut valmis oppimaan uusia taitoja lastenlastensa tähden. Nyt hän valmistaa hyönteismyrkkyä virtsasta ja ylläpitää matokompostia.”

Nämä terveiset Nepalista ovat pysäyttäviä. Tuon kaukaisen kansan arki ja monenlaiset huolet jäävät meidän uutisvirtamme ulkopuolelle. Mutta toisaalta huolet ovat osittain samanlaisia: huoli tulevaisuudesta ja siitä, millainen elinympäristö tulevilla sukupolvilla on. Riittääkö ruoka kaikille? Minkälaisilla toimilla saadaan turvattua luonnon monimuotoisuus sekä puiden ja viljelykasvien menestyminen siellä Nepalissa ja muualla maailmassa? Suomessakin on viime aikoina ollut monia poikkeuksellisia viljelyvuosia, ja monenlaiset epätyypilliset sääilmiöt ovat uhanneet satoa. Kiitollisuus sadosta korostuu, kun se ei ole itsestään selvä. Myös korona ja keväinen keskustelu huoltovarmuudesta ovat muistuttaneet siitä, miten hauras jokapäiväinen leipämme on.

Päivän evankeliumitekstissä on ilmassa myös eräänlaista epävarmuutta.  Siinä on kyse viimeisistä ajoista ja Jeesuksen paluusta maan päälle. On varmaa, että tämä nykyinen aika loppuu joskus, mutta tarkkaa hetkeä ei meillä ole tiedossa. Jeesus sanoi: ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee.” Kuulostaa kovin salaperäiseltä. Paluun aikataulu ei ollut Jeesuksenkaan tiedossa - myös hän joutui kestämään epätietoisuutta.


Samalla tavalla Jeesus luottaa meihin, kun hän antoi meille ovenvartijan tehtävän.

Jeesus vertaa lopun aikoja ja toista tulemistaan ison talon isäntään ja sen palveluskuntaan. Ennen matkoille lähtöään isäntä jakaa alaisilleen vastuutehtävät. Vaativimman pestin saa ovenvartija - hänen täytyy valvoa. Hänen tulee olla aina valmiina ottamaan isäntä vastaan.
Kenenkään tilallisen ei varmasti ole helppoa lähteä pois maatilaltaan. Ehkä mieleen hiipii, onko lomittajan kanssa varmasti muistettu käydä läpi kaikki olennainen. Vastuu eläimistä ja erilaisten laitteiden toiminnasta on iso. Ansaitut lomapäivät tuovat kuitenkin helpotusta arjessa jaksamiseen, joten tilallisen on vain luotettava siihen, että asiat sujuvat hyvin hänen poissa ollessaan.


Samalla tavalla Jeesus luottaa meihin, kun hän antoi meille ovenvartijan tehtävän. Valvominen ja jonkin tärkeän asian odottaminen on tuskastuttavaa. Pitkään valvominen on kuluttavaa ja syö valtavasti voimia. Ajatuskaan ei kulje kirkkaasti silloin, kun oikein väsyttää. Jos kerran emme ole parhaimmillamme valvomisen jäljiltä, niin miksi Jeesus sitten pyysi meitä valvomaan? Hän kehotti alituiseen valppaana olemiseen siksi, ettei tärkeä asia unohdu.


Herran ovenvartijan tehtävänä on huolehtia, että ovi pysyy auki ja jokainen on kutsuttu ja tervetullut sisälle.

Jeesuksen antama valvomisen tehtävä ei myöskään ole sellainen, joka ensimmäisenä tulee mieleen ovenvartijasta. Meidän tehtävämme ovenvartijoina ei ole huolehtia siitä, että ovi pysyy kiinni ja että vain talonväki pääsee siitä sisälle. Herran ovenvartijan tehtävänä on huolehtia, että ovi pysyy auki ja jokainen on kutsuttu ja tervetullut sisälle. Tänäänkin kirkon ovet ovat auki, kaikki ovat kutsuttuja myös ehtoollispöytään. Siinä nauttiessamme ehtoollista meillä on jo aavistus Kristuksen läsnäolosta. Myös ovenvartija on kutsuttu sisälle, hengähtämään ja levähtämään.
Saarnan alussa saimme kuulla terveisiä Nepalista. Tähän loppuun tuon häivähdyksen Ambomaalta, nykyisestä Namibiasta. Siellä pitkään lähetystyöntekijänä toiminut Martti Rautanen kirjoitti virsirunon ndongan kielellä vuonna 1921. Sen on suomentanut Kaija Pispa.

 

  1. Seisomme ovellasi,
    oi Herra, Auttaja.
    Armahda lapsiasi
    ja ovi raota.
    Huomaatko kolkutusta
    köyhistä köyhimmän,
    kuuletko anomusta
    myös armon kerjääjän!
     
  2. Sanasi annoit meille:
    Pyytäjä avun saa.
    Luoksesi pyrkineille
    myös ovi aukeaa.
    Luotamme lupaukseen
    ja armoon valtavaan,
    kätesi johdatukseen
    me jäämme kulkemaan.
Valkoinen Nurmon kirkko, jossa keltaisia yksityiskohtia kirkon tornissa. Pihassa ohut lumipeite.
Nurmon kirkko. Kuvaaja: Juhani Mäki-Teppo.