Uutislistaukseen

Peräseinäjoen kappeliseurakunnan virkaa tekevä johtava kappalainen Heikki Maakorpi kirkon penkissä. Peräseinäjoen kappeliseurakunnan vt. johtava kappalainen Heikki Maakorpi on tutkinut pro gradu -työssään suomalaista syyllisyyttä ja häpeää. Kuva: Sarah Senf.

Häpeäidentiteetistä voi vapautua

10.11.2021 10.39

Vankilapastorina työskennellyt Heikki Maakorpi puhuu Tuomiosunnuntaihin päättyvällä viikolla syyllisyydestä ja häpeästä.

Peräseinäjoen kappeliseurakunnan johtava kappalainen Heikki Maakorpi kertoo, että vasta 1990-luvulla psykoanalyytikot ja -terapeutit havahtuivat siihen tosiasiaan, että häpeää oli hoidettu syyllisyytenä.

– Se oli traaginen oivallus, koska samalla todettiin, että häpeäidentiteetti on kaikkein hankalimmin hoidettava identiteetin ongelma.

Häpeän ydin on ajatus siitä, että ”minä olen huono ihminen”.

– Meillä on kaikilla oma häpeäpisteemme, se arka kohta, jota yritämme suojella kaikin keinoin. Ja se, että yritämme eri tavoin peitellä häpeäpistettämme, johtaa yksinäisyyteen.

Syyllisyys on terve tunne

Tutkijat ovat tänä päivänä yhtä mieltä siitä, että häpeällä on juurensa ihmisen eri elämänvaiheissa.

– Klassisena esimerkkinä käytetään pinnasängyssä olevaa lasta, joka pyytää kädet avoimina päästä syliin. Aina aikuinen ei huomaa, ja sinänsä viattomasta tilanteesta voi syntyä lapselle häpeäkokemus – hän ei tule nähdyksi.

Elämässä häpeäkokemuksia ei voi välttää sitä – aina löytyy joku, joka kävelee meidän ohitsemme.

– Joillakin iskut osuvat aina siihen samaan, kipeään kohtaan ja pahimmassa tapauksessa koko ihmisen identiteetti lähtee muodostumaan häpeän ympärille. Tämän päivän keski-ikäiset ovat valitettavasti vielä sitä ikäluokkaa, joiden lapsuudessa häpeää, häpäisemistä, on käytetty peräti kasvatusmetodina.

Syyllisyys puolestaan on aina terve tunne.

– Vain mieleltään terve ihminen kykenee aidosti tuntemaan syyllisyyttä. Toki sosiopaatillakin voi olla käytöstapoja ja hän osaa vaikkapa pyytää anteeksi, mutta aito, oikea syyllisyyden kokemus vaatii kohtalaisen tervettä mieltä.

Yksikään ei ole huono ihminen

Miten tarpeettomasta, pahimmillaan sukupolvesta toiseen siirtyvästä häpeän taakasta sitten voi päästä eroon? Heikki Maakorpi löytää lääkkeen Raamatusta.

– Jeesus yritti opettaa meitä rakastamaan itseämme, kuten rakastamme toisia. Ihmiselle tämän oppiminen on elämän mittainen matka – ja nimenomaan matka, ei päämäärä. Täydellisesti ja täydelliseksi ei tarvitse oppia.

Muutos ja muuttuminen ovat meille ihmisille monesti maailman pelottavimpia asioita.

– Muutos tulee mahdolliseksi vasta, kun elämässä on edessä tilanne, jonka jälkeen matka ei yksinkertaisesti enää voi entisenlaisena jatkua.

Itsetutkiskelun paikkoja ovat tyypillisesti erilaiset elämänkriisit kuten avioero, työpaikan menetys, päihderiippuvuus, vakava sairastuminen tai läheisen kuolema.

– Toipuakseen ihminen tarvitsee aina peilikseen toisen ihmisen. Ja tällöin sen toisen ihmisen tärkein tehtävä on välittää toipujalle se varmuus, että Jumalan silmissä yksikään ihminen ei ole huono ihminen.

Teksti: Kirsi Poltto

Mitä on häpeä?

Asiaa syyllisyydestä, häpeästä ja häpeämisestä pappi Heikki Maakorven alustamana:

  • Peräseinäjoen seurakuntatalolla ke 17.11. klo 19 | Kirkkotie 2, Peräseinäjoki
  • Pohjan seurakuntakodilla su 21.11. klo 18 naistenillassa | Väinölänkatu 4B, Seinäjoki