Uutislistaukseen

Helatorstain 21.5. jumalanpalvelus radion sijaan Facebookissa

21.5.2020 11.18

Verkkoyhteysongelmien vuoksi helatorstain 21.5. klo 10 jumalanpalvelusta Ylistaron kirkosta ei pystytä lähettämään Radio Dein ja verkkokirkon kautta.

Sen sijaan jumalanpalvelus lähetetään suorana noin klo 10.30 Seinäjoen seurakunnan Facebook-sivulla: www.facebook.com/seinajoenseurakunta

 

Jarmo Happosen saarna helatorstaina 21.5.2020

Joh. 17: 24-26: Jeesus rukoili ja sanoi: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”

Jeesuksen jäähyväispuheesta kaikuu sama ajatus, jota me seurakunnan työntekijät olemme viime kuukausina ajatelleet tyhjille kirkoille jumalanpalvelusta toimittaessamme: Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.

Kuitenkin vaikka lähes tyhjille kirkoille saarna tänäänkin kaikuu, on sydämessä luottamus siihen, että nytkin seurakunta on koolla. Tämän yhteyden meille mahdollistaa meidän ylösnoussut ja taivaaseen astunut Herramme. Hän on lupauksensa mukaisesi täällä missä me olemme, ja siellä, missä sinä olet.

Helatorstain sanoma muistuttaa, kuinka Jumalan Pojan matka maan päällä oli tulossa päätökseensä. Eri Raamatunkohdista näemme näiden tapahtumien kokonaiskuvan: Jeesus nousee vuorelle, antaa tehtävän tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsilleen, siunaa opetuslapsia ja siunatessaan erkanee heistä ylös taivaaseen, ja hän istuu Isän oikealle puolelle.

Näinhän me Raamatusta voimme lukea ja uskontunnustuksessakin sen ääneen lausumme: Taivaaseen astunut Jeesus istui isän oikealle puolelle, maailman todellisen hallitsijan paikalle. Hän, joka alensi itsensä, otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi, meidän pilkattavaksemme ja häväistäväksemme, on nyt koko maailman kruunattu kuningas.

Jeesuksen ylösnousemusruumiissa näkyivät edelleen ne haavat, jotka häneen ristiinnaulitsemisen yhteydessä tehtiin. Ne jäljet, jotka todistavat, että hän todella on kärsinyt ja ottanut kantaakseen meidän syntimme. Kylkeen puhkaistut haavat muistuttavat, että Jeesuksen todistettiin todella olevan kuollut, ja että Jumalan oikeudenmukainen viha syntiä kohtaan oli todella sovitettu.

Nyt kun Jeesus istuu Isän oikealla puolella, aivan kuin Jeesus olisi siinä jatkuvasti näyttämässä haavojaan Isälle, kuin muistuttamassa: synnit on sovitettu. Ne, jotka minun haavoihini ja kuolemaani laittavat toivonsa, ovat matkalla minun luokseni.

Siellä Isän oikealla puolella Herramme istuu ja rukoilee: Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.

Getsemanen pimeydessä Jeesus rukoili: tapahtukoon sinun tahtosi. Tässä jäähyväisrukouksessa Jeesus ei pyydä, vaan ilmaisee sen mikä hänen tahtonsa on: Isä, minä tahdon. Jeesuksen tahto, ei pelkkä toive, on se, että sinä ja minä olisimme kerran perillä Taivaan kodissa.

Jeesus antoi meille lupauksen, että hän on meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Kuinka Jeesus sitten voi olla meidän kanssamme täällä kirkossa ja sinun luonasi kotona tai missä oletkin, jos hän kerran istuu Isän oikealla puolella? On istunut jo meidän ajantajumme mukaan kohta 2000 vuotta? Minulla kello aina tunnin istumisen jälkeen viimeistään muistuttaa, että on aika lähteä liikkeelle. Jeesuskin lupasi, että hän tulee takaisin ja noutaa meidät luokseen. Missä hän viipyy? Miksei hän jo nouse, jos hän tätä maailmaa hallitsee? Eikö hän näe, miten moni ihminen tässä maailmassa tälläkin hetkellä kärsii? Eikö hän näe, miten hauras ja ohuen langan varassa on ihmisen elämä ja onni, kun mikroskooppisen pieni virus laittaa koko maailman polvilleen ja erottaa ihmiset toisistaan? Eikö hän voisi laittaa pistettä kaikelle kärsimykselle, synnille, sairauksille ja ennenaikaisille kuolemille?

Tähän ihmisiä kautta aikojen vaivanneeseen kärsimyksen ongelmaan ei voi antaa helppoja ja kevyitä vastauksia. Mutta näiden kysymysten kanssa hän ei jätä meitä yksin. Jumala ei katsele meitä vain kaukaa taivaasta. Jeesus ei sittenkään ole meistä kaukana. Hän on taivaassa Isän oikealla puolella, ja kuitenkin hän on tässä meidän keskellämme. Tämän salaisuuden meille avaa tuleva helluntain juhla. Helatorstaina täytyy puhua myös helluntaista, koska sitä päivää Jeesus käski omiensa odottaa.

Kuinka sopivaa onkaan, että nyt kun kesäkuun alussa meillä koronarajoitukset sen verran höllentyvät, että kirkkojen ovet aukeavat ja erityisjärjestelyin seurakunta saa taas tulla yhteen, osuu juuri tuohon kesäkuun vaihteeseen helluntaipäivän sanoma: Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Helluntaina Jeesus lähetti yhteen kokoontuneelle seuraajien joukolleen lupaamansa puolustajan, Pyhän Hengen. Tämän Pyhän Hengen hän on vuodattanut meidänkin yllemme jo kasteemme hetkellä. Siinä meidät on puettu Kristukseen, hänen pyhyyteensä ja rakkauteensa. Pyhän Henkensä kautta hän on meidän keskellämme, ja enemmänkin. Hän asuu meidän sydämessämme. Kun hänen omiaan olemme, voimme sanoa Paavalin sanoin: Gal. 2:20: Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Näin me Kristuksen omiksi kastettuina ja häneen uskoen saamme huomata, kuinka tuon Jeesuksen evankeliumissa lausuma sana on toteutunut: Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.

Jeesus on opettanut meidät tuntemaan Jumalan nimen. Yhä edelleen hän meitä opettaa, jotta meissä pysyisi Jumalan rakkaus, ja jotta Jeesus pysyisi meissä. Jeesus ei ole kristitylle jokin, jonka luona voi käydä vain tiettyinä juhlapyhinä, elämän tärkeimmissä käänteissä tai hädän hetkellä. Jeesuksen omaksi kastettu ja häneen uskova voi sanoa: Jeesus on minussa. Hän on minun sydämessäni, niin konkreettisen lähellä minua, että hänen rakkautensa läpäisee koko elämäni.

Maan päällä ollessaan Jeesus oli suuri opettaja, jonka viisaus on tunnustettu tänäkin päivänä jopa yli uskontorajojen. Jeesuksen opetuksen lähimmäisen rakastamisesta voi ateistikin hyväksyä. Mutta Jeesuksen opetuksen kärki ei ollut etiikassa ja hyvässä elämässä. Jeesus tuli tänne, jotta me voisimme oppia tuntemaan Jumalan. Yhä tänäänkin Jeesus on meidän keskellämme Pyhän Henkensä kautta. Pyhän Sanansa kautta hän puhuu meille ja opettaa meitä tuntemaan Jumalan. Eikä vain niin, että teoriassa ja paperilla tiedämme hänestä jotakin ominaisuuksia, vaan että todella voimme oppia tuntemaan hänet.

Mitä sitten on Jumalan tunteminen? Opetuslapset kulkivat monta vuotta Jeesuksen seurassa, mutta eivät sinä aikana oppineet tuntemaan todella Jeesusta. Vasta ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen he oppivat tuntemaan Jeesuksen. Tämä uskon lahja annetaan meille silloin, kun on Jumalan aika. Pyhä Henki avaa sen meille kasteen lahjan, Jumalan Sanan ja ehtoollisen sakramentin äärellä. Jos sydämemme kaipaa Jumalan tuntemista, me saamme huutaa avuksi Jeesusta ja pyytää, että hän tulisi sydämeemme asumaan. Jeesuksen voi tuntea hän, joka on koko ikänsä kulkenut Jeesuksen seurassa mutta myös hän, joka tänään ensimmäisen kerran huomaa haluavansa turvata Jeesukseen. Kun me tunnemme Jeesuksen, me tunnemme Jumalan. Emme me häntä välttämättä ymmärrä, mutta silti saamme tuntea hänet ja kutsua häntä häntä Isäksi.

Silloin kun mietimme, miksi Jumala ei päätä tämän maailman kärsimyksiä ja sairauksia, me voimme katsoa Jeesukseen. Vaikka emme voi ymmärtää kärsimystä, me voimme nähdä, että Jumalalle kärsimys ei ole vierasta. Hän on myös kärsinyt, on kärsinyt sillä tavalla mitä kukaan meistä ei voi täysin käsittää. Kun ajattelet kaikkia oman elämäsi tuskia ja ahdistuksia, yksinäisyyttä, ikävää, kalvavaa huonoa omaatuntoa, pettymyksiä, synnin ja oman vajavaisuuden aiheuttamaa tyhjyyttä ja kärsimystä, saat ajatella, että se kaikki on kerran ollut Jeesuksen harteilla. Hän on kantanut kaikki meidän syntimme. Eikä vain sinun ja minun, vaan kaikkien kaikkina aikoina eläneiden ihmisten synnit. Sen kaiken Herramme kantoi ristille. Kun kysymme, miksi elämässä on kärsimystä, ei Jumala ehkä meille tässä elämässä vielä vastaa, mutta saamme silloin etsiä voimaa ja lohdutusta Jeesuksen ristin luota. Hän kärsi kaikkein suurimman kärsimyksen, jotta me saisimme kerran olla hänen luonaan taivaassa.

Tämä kärsinyt, kuollut, ylösnoussut ja taivaaseen astunut Herramme on tänään meidän keskellämme. Hän luo Pyhän Henkensä kautta näkymättömän pyhien yhteyden seurakunnan keskelle, josta me kaikki saamme olla osallisia silloinkin, kun fyysinen välimatka on pitkä. Me saamme uskoa, että tuo Jeesuksen rukous on totta jo nyt: Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.